Kävelin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni 10 kilometriä yhteen menoon. Ja maratoonarit hiljaa siellä, sillä kyllä, se on saavutus. Itse en ole ikinä tehnyt noin pitkää lenkkiä, mutta mieheke oli viime viikonloppuna käynyt pariinkiin otteeseen kiskaisemassa kyseisen pätkän - pitihän se itsekin lähteä kokeilemaan, kantaisivatko jalat perille asti. Kantoivathan ne, vaikka loppumatkasta en olisi uskaltanutkaan pysähtyä, sillä olisin taatusti jäänyt johonkin tienvarteen.
Huomenna penikat huutavat hoosiannaa ja voi olla vähän väsähtänyt täti muutenkin, mutta ai että mikä voittajafiilis.
Jes! Ihan mahtavia tuollaiset voittajafiilikset, kun on saanut ylitettyä itsensä! :> Ja älä huoli, mullekin kymmenen kilometrin kävely tuottaisi vaikeuksia. En edes tiedä, oonko niin pitkää matkaa koskaan kävellyt!
VastaaPoistaParasta tuossa oli se, että loppumatkan kolotuksista huolimatta jäi sellanen fiilis, että jeejee pian uudestaan ;> Ei nyt kuitenkaan ihan tänään vielä.
VastaaPoista