Pirkkopirteä täällä moi. Kuten kuvasta näkyy, vietän taas kuherruskuukautta treenaamisen kanssa. Salilla on kivaa, jumpissa on kivaa, käveleminen on kivaa, crossailu on kivaa. Tekee mieli liikkua koko ajan - ei pakosta tai huonosta omatunnosta, vaan liikkumisen ilosta. Ei malttaisi pitää lepopäiviä.
Tälle kaikelle on kyllä järkeenkäypä syynsä. Olen jo muutaman päivän miettinyt, että uskaltaisinko sanoa ääneen koko asiaa etten vaan pilaa sitä, mutta pakko on vähän hehkuttaa että rintakehän paine on lähestulkoon kadonnut. Ilmaantuu edelleen ajoittain mutta huomattavasti lievempänä, ja häviää itsekseen pitkäksi aikaa. Havahduin toissapäivänä töissä siihen kun vedin syvään henkeä ja ajattelin, että jumaliste, minua ei ahdista. En edes muista milloin olisin kyseisestä ajatuksesta saanut itseni kiinni - marraskuun alkua taisi olla se. Olo on siis kuin kahvilla kofeiinitablettinsa alas huuhdelleella duracell-pupulla. Kovia treenejä en kuitenkaan vetele joka päivä, ja esimerkiksi eilinen kävelylenkki oli mallia hyvinkin palautteleva.
Maanisesta fiiliksestä huolimatta keskiviikon salitreeni oli jotenkin kummallinen. Olo oli aamusta alkaen vähän off, mutta päätin siitä huolimatta käydä heiluttelemassa puntteja. Ihan kohtalaisen hyvin se sujuikin eikä mitään törkeitä rimanalituksia tullut, mutta ranskalaisissa punnerruksissa käyttämäni käsipainot painoivat aivan jäätävän paljon verrattuna normaalioloon. Olin myös kymmenisen minuuttia nopeampi kuin tähän asti, vaikka en tietääkseni unohtanut mitään liikettä välistä. Lisäksi ihmettelin etureisiäni, jotka eivät olleet treenistä moksiskaan vaikka yleensä tekeytyvät toimintakyvyttömiksi - sen sijaan oikea takareisi ja puolet hanurista kiskaisivat itsensä juntturaan. Ilmeisesti omituinen fiilis aiheutti keskittymiskatkoksen, ja veivasin smith-kyykkyjä piirun verran eri asennossa kuin yleensä. No, tulipahan silti tehtyä.
Maanantain spinnit olivat kivat, enkä tosiaan jäänyt ikuisiksi ajoiksi kiinni pyörän polkimiin. Irrottaminen ei siis ollut homma eikä mikään, mutta sen sijaan en olisi varmasti tunnissakaan keksinyt itse, miten ne kengät saa siihen vehkeeseen kiinni. Kävinkin kertomassa ohjaajalle että ostin tällaiset hienot popot, mutta voitko pliis tulla näyttämään miten niitä käytetään. Ystävällisesti kädestä nilkasta pitäen sain ohjeistuksen, joten uskallan jatkossakin ottaa nuo vempeleet tunnille mukaan.
Peruskuntoämpyilyistä ei oikeastaan sen ihmeempiä kuten ei yleensäkään, perushuttua. Leikittelin jo ajatuksella siirtymisestä jossain vaiheessa takaisin juoksumatolle, kun hölkkäilyharjoitukset katkesivat syksyllä sairasteluputkeen, mutta ehkä maltan mieleni vielä hetken. Huomenna taidan taas käydä polkemassa crossaria, kun tänään salitreenin yhteydessä tehdyt verryttelyt/jäähdyttelyt tuntuivat sujuvan suorastaan epänormaalin lennokkaasti.
Päätin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja hypätä pää edellä tuntemattomaan - keskiviikolle on varattu bodybalance ja ystävä puhuttu ympäri lähtemään seuraksi. Olohan tulee olemaan kuin uppotukilla pajunvitsojen vieressä, mutta josko tuo ruho siitä lähtisi notkistumaan.
Pirkkopirteää viikkoa teillekin :)
Kas noin, tulihan siitä visiosta vihdoin totta. Vihdoin sen takia, että aloitin kameran kanssa ämpyilemisen puoli yhdentoista aikoihin aamupäivällä, ja kello on kohta neljä iltapäivällä. Pakko tunnustaa, ettei vuodenaika varsinaisesti ollut paras mahdollinen kuvaamiseen, sillä päivänvalon puuttuessa kämpän perusvalaistus ei olisi riittänyt mihinkään. Ette voi kuvitella sitä ammattilaisvalokuvaaja-fiilistä joka seuraa siitä, kun kantaa ensin makuuhuoneen lattiavalaisimen keskelle olohuoneen lattiaa ja sytyttää vielä kirkasvalolampun lisävaloksi. Puhumattakaan nerokkaasta kamerajalustasta: kissan raapimapuu, jonka päälle pinosin kirjoja ja dvd-bokseja.
Pimeitähän noista kuvista tuli siitä huolimatta, myös valaistukseltaan (ha). Siksipä grayscale, ja koska harmaa on liian harmaa, taustasta tuli hento vaaleanpunainen. Olisin ehkä kyennyt elämään ilman girly girl -sydämiä i-kirjainten päällä, mutta pitäähän sitä jotain tyttömäistä hömppää elämässä olla.
Siiiiiitten siihen otsikon aiheeseen: luen paljon hyviä blogeja. Haluaisin lukea vielä enemmän, mutta mielenkiinto randomilla etsimiseen on miinuksella. Onko sinulla/kaverillasi/kissasi kummin kaimalla blogi? Kerro! Ilmianna itsesi/kaverisi/kissasi kummin kaima.
Tai sano muuten vaan moi. Sana on vapaa :)
Mainiota sunnuntai-iltaa, ihmiset. Niin on tuore vuosi potkaistu käyntiin poukkoiluidenkin osalta, ja vaikka viikko olisi voinut olla jonkin verran aktiivisempi ja oppikirjamaisempi, niin ihan tyytyväinen täytyy silti olla.
Maanantaina vuoden viimeisen treenin virkaa toimitti bodycombat, joka oli jälleen kerran vallan mukavaa. Nykyistä ohjelmaa olen päässyt tekemään nyt kahtena kertana, ja tykkään siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Hiki tuli ja syke nousi, mutta tunnin antoisin hetki taisi olla muay thai -biisin aikana; biisin koreo on rankahko ja pulssi hakkaa, mutta yllätinpä itseni ajattelemasta, että eihän tämä niin paha olekaan kuin muistin. Kaikki on näköjään suhteellista - kun selviää hengissä attackista, kaikesta muusta tulee helpompaa.
Keskiviikkona startattiin treenivuosi, ja pumpin vaikutukset tuntuvat ojentajissa ja kyynärpäiden tienoilla edelleen. Silmänilon lisäksi tunti tarjoili siis varsin tehokkaan paketin koko kropalle, joten voisihan tuonne harkita menevänsä uudelleen aiemminkin kuin vuoden päästä. Jäi kieltämättä jälkikäteen harmittamaan ettei tullut oltua spontaani ja jäätyä siihen pumpin jälkeiseen balanceen, mutta ehkä en olisi siltä oon rätti, pyyhi mulla lattiaa -fiilikseltä onnistunut olemaan kovinkaan balanssissa. Lupaan ottaa vahingon takaisin tämän vuoden aikana, ehkä jo nyt tammikuussa (Lemppari vetää myös balanceja, jei).
Perjantain peruscrossailuista ei ole mitään sen ihmeempää kommenttia, mutta tämän päivän kävelylenkistä en voisi olla enemmän mielissäni. Vauhti ei totisesti päätä huimannut, mutta koska lenkkiseurana oli viimeisillään raskaana oleva ystävä ja 13-vuotias cockerspanieli, järjetön kiitäminen ei ollut alun alkaenkaan suunnitelmissa. Tuollaiset rauhalliset käppäilyt tekevät niin törkeän hyvää pääkopalle, etten vaihtaisi niitä pois mistään maailman rahasummasta. Tunnen olevani huikean onnekas kun maailmasta löytyy ihminen, jonka olen tuntenut melkein 23 vuotta, joka ymmärtää puolesta sanasta ja jonka kanssa voi pitkienkin taukojen jälkeen jatkaa samasta mihin viimeksi on jäänyt. Ja väitän kivenkovaan, että tuollainen maailman parantaminen ja ahihihihi tsihi -tyttöjenjutut tekevät ihmiselle enemmän hyvää kuin minkään valtakunnan lihaskuntotreeni.
Ensi viikolla voisin mahdollisesti toteuttaa heränneen vision blogin suhteen, sillä mieleni tekisi päivittää ulkoasua vielä enemmän mieleisekseni. Se vaatisi kuitenkin jonkin verran kameran edessä pelleilyä, joten saa nähdä, missä vaiheessa saan vision html-koodin muotoon. Huomenna menen testaamaan ensimmäistä kertaa pari kuukautta sitten hankitut spinning-kengät, joten jos viikolla ei kuulu postauksia tai muita elonmerkkejä, tulkaa ruuvaamaan minut irti niistä polkimista. Tänks.
Vuosi vaihtui Singstaria lauleskellen ja Aliasta pelaillen kaveriporukassa, ja vaikken voi keulia suurella alkoholinkulutuksella, tiesin, että jo pelkällä valvomisella olisi vaikutusta seuraavaan päivään. Olin joka tapauksessa päättänyt pitää eilen treenipäivän ja alkuperäinen suunnitelma olikin mennä salille, mutta jostain kumman syystä alkoi tuntua, etten välttämättä saa itse piiskattua itseäni riittävästi. Salin lukujärjestyksestä bongasin bodypumpin ja ajattelin notta what the hell, kai sielläkin kerta vuoteen on käytävä (köh edellisen kerran 30.12.2012 köh).
Oli kaikinpuolin oikea päätös. Tunnin treeni piristi nuutunutta oloa loistavasti, ja ohjaajan kannustuksesta tuli ehkä tehtyä enemmän kuin itse olisi saanut salin puolella aikaan. Lihaksissa tuntui ihan kunnon polte kun ei haluttanut lusmuilla, ainoastaan parissa biisissä oli pakko jättää muutama toisto väliin kun ei kertakaikkiaan vaan kyennyt tekemään. Tai jos olisinkin päässyt askelkyykyissä (which I still hate) alas asti, ajattelin aiheuttavani ohjaajalle ylimääräistä vaivaa, kun olisi joutunut kaapimaan ruhoni lattialta takaisin ylös. Seli seli.
Kuluva vuosi alkoi siis suht mallikkaasti, ja vaikken lupauksia tehnytkään, pari tavoitetta tuli pumppitunnin aikana mieleen: vuonna 2014 tahdon ehdottomasti pystyä tekemään edes yhden tyylipuhtaan ojentajapunnerruksen, vaikka sitten polvet maassa. Näyttää atleettisen ohjaajan tekemänä niiiiiin siistiltä, että tällainen kotleettisempikin tyyppi innostuu. Toinen tavoite on käydä vuoden aikana kokeilemassa bodybalancea edes kerran, mieluummin toki useammin. Eilen olisi ollut tilaisuus pumpin jälkeen ja ohjaajakin olisi ollut ns. kohillaan, mutta jänistin - sytyn uusille lajeille suunnilleen yhtä nopeasti kuin läpimärkä villasukka, joten homma voi vaatia jonkin verran henkistä valmistautumista ja youtubettamista. Mutta kyllä minä vielä joskus.
Koska tämä on pitkäikäisin blogini ja koska en ole ennen tehnyt klassista vuosikatsausta, teen sen nyt. Oikeassa elämässähän tämä olisi pitänyt kirjoittaa ja postata jo eilen, mutta koska työvuoro ja illanistujaiset, päätin, että tämä päivä on ihan yhtä hyvä.
En saanut laiskuudesta kuvankäsittelylogistisista syistä johtuen aikaiseksi laittaa viereen vuoden 2012 koostetta, joten yritetään pärjätä tällä. Vuonna 2013 tuli liikuttua 11 tuntia enemmän kuin edellisenä siitä huolimatta, että sairaspäiviä oli yli tuplat enemmän (joita en edes kaikkia muistanut/jaksanut/viitsinyt merkata). Liikuntakertojen määrä ei tässä ole realistinen, sillä olen merkannut salipäivinä crossailun ja puntteilun erikseen = 2 eri kertaa.
Sen sijaan toteutuneet liikuntakerrat oli mahdollista laskea tästä. Laitoin euron purkkiin joka treenin jälkeen, ja euroja kertyi vuodessa 218 kappaletta. Alkuperäinen ajatus oli lopettaa "tienaaminen" vuoden lopussa, mutta päätin jatkaa sitä huhtikuisiin synttäreihini asti.
Mitäpä vuodessa sitten ehti tapahtua?
Tammikuussa aloitin yllämainitun euro purkkiin -touhun. Ostin joululahjaksi saamallani lahjakortilla kotiin kolme kahvakuulaa, joiden oli tarkoitus alentaa kynnystä ei-niin-mieluiseen kuulatreeniin. Sain pitkästä aikaa tanssia bodyjam-tunnilla ohjelmaa nro 55 ja olin siitä aivan liekeissä. Sain ylätaljassa liikkeelle 45 kiloa. Sairastin flunssan.
Helmikuussa aloitin koko kuukauden kestäneen herkkulakon, ja kaikkien odotusten vastaisesti onnistuin siinä loistavasti. Kokeilin ensimmäistä kertaa jalkaprässin pystyversiota. Ostin rannesiteet combatia varten, jotta olisi entistäkin kivempaa huitoa. Kävin ensimmäistä kertaa ikinä spinningissä, sykespin ei ollut ehkä paras vaihtoehto aloittelijalle.
Maaliskuussa sain jalkaprässissä tehtyä 120 kilolla ja ylätaljassa 50 kilolla. Annoin spinningille uuden mahdollisuuden kevyemmän tunnin muodossa. Sairastin taas flunssan, kävin hieronnassa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ja löysin maitorahkaa halvalla myyvän Paimenpoika-myymälän.
Huhtikuussa kehuin aina yrmeänä pitämäni kanssajumpparin hienoja kenkiä, ja sain osakseni epäluuloista mulkoilua. Tutustuin kuminauha-avustettuun leuanvetoon, ja kävin olosuhteiden pakosta liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen taas combatissa. Tilasin itselleni Niken sivuilta kustomoidut lenkkarit. Pohdin, osaisinko luovuttaa, ja mitä se minulle käytännössä merkitsisi.
Toukokuussa aloin ottaa pidempiä hierontoja ja pääsin pohjehieronnan makuun. Sain pään polviin jalkojen osoittaessa suoraan eteen. Hankin Garminin sykemittarin ja otin muutamia hölkkäaskelia kävelylenkkien yhteydessä. Kahvakuulatreeni oli yhtä nihkeää kuin aina ennenkin. Söin Kismet-jäätelöitä.
Kesäkuussa kävin paljon kävelemässä helteistä huolimatta. Taistelin (kuten koko vuoden) pääni sisällä stressaavia ajatuksia vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Yritin vuosikausien tauon jälkeen syödä banaania piilottamalla sen. Kävin kehonkoostumusmittauksessa omasta mielestäni onnistuneen salitreenipätkän jälkeen, ja olin äärimmäisen pettynyt tuloksiin.
Heinäkuussa pidin kolmen viikon kesälomani. Tulin ajatelleeksi, että ehkä terve itserakkaus olisi sittenkin itseinhoa tehokkaampi kannustin. Hölkkäsin 2 kilometriä putkeen. Ostin luontaistuotekaupasta melatoniinia nukahtamista helpottamaan.
Elokuussa sain jalkaprässissä liikkeelle 150 kiloa. Poljin 2h 21min mittaisen spinningmaratonin. Bodyjam poistui Fressin ohjelmistosta, ja sitä ohjannut lemppariohjaajani lähti kilpailevalle kuntokeskukselle töihin. Masennuin painostani jota oli enemmän kuin koskaan, mutta sisuunnuin ja päätin, että minusta tulee huhtikuussa oman elämäni kuumin kolmekymppinen. Sairastin flunssan, aloin saada maitorahkaostoksistani tukkualennusta ja tapasin personal trainerini viimeistä kertaa.
Syyskuussa sairastin edelleen flunssaa. Hankin foam rollerin ja tutustuin juoksumattoon. Kävin työterveyspsykologilla purkamassa perhekuvioista johtuvaa stressiä.
Lokakuussa kärsin jälleen flunssasta. Hankin uuden älypuhelimen ja opettelin käyttämään instagramia. Pääsin pitkän tauon jälkeen combattiin, ja koin tunnin jälkeen suorastaan elämääsyleilevän fiilisryöpyn.
Marraskuussa päätin ottaa uuden personal trainer -paketin, ja pohdin, saako traineria vaihtaa. Päädyin uuteen traineriin jolta sain ruokavalio-ohjeistusta, hankin talousvaa'an. Sain myös uudet saliohjelmat, joista toinen tappaa etureiteni joka kerta. Kärsin epämääräisestä paineesta rintakehässä, ravasin lääkäreillä ja teetin mykoplasmatestin, joka oli negatiivinen.
Joulukuussa kärsin edelleen rintakehäpaineesta, ja turhauduin tilanteeseen aivan totaalisesti. Aloin epäillä, ettei hengenahdistus johdukaan keuhkoista vaan mahdollisesti rankajumista, ja lisäilin liikuntaa pikkuhiljaa. Painoni alkoi laskea, ja itse aloin vihdoin uskoa pystyväni siihen, mihin en ollut tähän mennessä pystynyt. Kirjoittelin omasta näkökulmastani, miten personal trainerista saisi parhaiten hyödyn irti. Kokeilin bodyattackia ensimmäistä kertaa, ja rankkuudestaan huolimatta ihastuin siihen kovasti. Totesin, että myös vierailevat ohjaajat voivat olla loistavia.
Kaiken kaikkiaan vuosi oli tunteikas, rankka, ihana, palkitseva, stressaava, mainio ja kaikkea siltä väliltä. Vuosi 2014 otetaan vastaan toiveikkaana, silmät ja korvat auki, ilman erityisiä lupauksia ja toivottavasti vähemmällä stressaamisella kuin edellinen. Toivottavasti saan pitää teidät matkassani tänäkin vuonna :)
