That's what I'm talkin' about

Nyt ollaan pitkästä, pitkästä aikaa (sitten kevään/alkuvuoden?) ns. asian ytimessä, sillä salilla oli ihan kivaa. Sen kunniaksi, ja koska kaikissa katu-uskottavissa treeniblogeissa tehdään niin, ja koska en halua tästä postauksesta parin rivin mittaista, listaan alle mitä tänään tein. Ehkä myös vähän siksi, että rakastan listojen tekemistä suorastaan fanaattisesti. Ohjelmassa oli siis

10 min crossari
vinopenkkipunnerrus smith-tangolla 3 x 10 x tanko (=20 kg)
alataljasoutu myötäotteella 3 x 12 x 25 kg
pystypunnerrus käsipainoilla 3 x 12 x 5 kg (per käsi)
ylätaljaveto eteen 3 x 12 x 30 kg
etukyykky 2 x 12 x tanko, 1 x 12 x tanko + 2,5 kg per pää (ei havaintoa tangon painosta, ei paljon)
hauiskääntö mutkatangolla 3 x 12 x 12 kg (tanko + 1,25 kg ja 1 kg lukko per pää)
ranskalainen punnerrus mutkatangolla 3 x 12 x 12 kg
reisien ojennus laitteessa 3 x 12 x 25 kg
reisien koukistus laitteessa 3 x 12 x 32,5 kg
vinot vatsat laitteessa 3 x 12 x 15 kg per puoli
absolo 3 x 20
15 min kuntopyörä

Vaatteeni eivät vielä repeile pullistelevien lihasten takia, mutta tästä se taas pikkuhiljaa lähtee. Tuli lämmin, tuntui ihan mukavalta (paitsi mutkatankohelvetti ojentajille, vieressä treenannut neitonen ähisi saatanaa omien ojentajatreeniensä aikana, totesin olevani ihan samaa mieltä), ja löytyihän se vanha rakkaus absolokin sieltä taas <3 Sori, oli sydämen paikka.

Nyt unta, makoisaa itsepäisyyspäivää for y'all!    

Joku fiksu perusviikon kiertoilmaisu

Perusviikon peruspäivitys. Perusperusperus. Sanoinko jo, että perus?

Erilaista muihin viikkoihin se, että sain vihdoinkin aikaiseksi kokeilla intervallitreenin ihmeellistä maailmaa. Pt on sitkeästi merkannut sen jokaiseen kolmeen liikuntasuunnitelmaan jotka minulla on ollut, ja perjantaina tein sen ensimmäisen kerran. Köh. Käytännössä siis crossailua, alkuun 10 minuutin lämmittely jonka jälkeen 4 x 2 minuutin sykkeennostot, väleissä 2 minuutin palautukset. Ja koska tuo homma ei vienyt kuin vajaan puoli tuntia enkä malttanut lopettaa ns. kesken, himmailin vielä peruskuntosykkeellä tunnin täyteen. Ei ollut perseestä ja aika meni nopeasti, voisi kokeilla toistekin.

Toinen lihaskuntotreeni jäi tekemättä torstaina jumiin menneiden ojentajien takia, tosin todellisempi syy lienee typerien työvuorojen aiheuttama lorvikatarri. Mutta poljin sentään tuota pyörää tänään, go me.

Mmmmmitäs muuta. Alkavan viikon työvuorot + itsenäisyyspäivä + Fressin joulunajan lukujärjestys = ei lempparitunteja. Tarkoittaa käytännössä kynsien kestolakkausta, veronpalautusten tuhlaamista ja keskiviikkoisia pikkujouluja. Ja ehkä johonkin väliin tuota urhisteluakin.  

Uusi saliohjelma

"Tässä on nyt tää ylätaljaveto eteen, ja lähdetään siitä, että tän painopakan pitäis jäädä sulle melko pian pieneks."
"Siinä pakassahan on 50 kiloa!"
"Niin on. *tyhjä tuijotus*"
"No... okei."

Toistan itseäni, mutta on tuo trainerin olemassaolo vaan hyvä asia; tyyppi tuntuu olevan vakuuttunut siitä, että saa minut ajan kuluessa vetämään leukaa. Oma reaktiohan oli lähinnä hahahahahhhahhahahha just, mutta kai sitä ammattilainen tietää paremmin. Tuolla ylätaljalla imitoidaan leuanvetoa ja harjoitellaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa eteen tulevia koitoksia varten, kun ilmoitin melko napakasti, että vielä tässä vaiheessa ja näillä naruilla minua on turha laittaa mihinkään tankoon roikkumaan. Koska roikkumiseksi se kuitenkin menisi. Mutta ei nyt masennuta tai takerruta pikkuseikkoihin; ylätaljassa liikkui 30 kiloa ihan mukavasti, ja liikahtipa 35 kiloakin vaikka vaatikin enemmän työtä eikä tekniikka enää pitänyt loppuun asti. Mutta tuosta kolmestaviidestä on enää 15 kiloa siihen viiteenkymmeneen. Sitäpaitsi, onhan tuo pt:n pointti ihan pätevä: jos aion jossain vaiheessa elämää saada tämän ruhon nostettua leuanvetotangolla, niin sietää sen 50 kilon kevyeltä tuntuakin.

Lisäksi sain tehtäväksi vinopenkkipunnerrusta smith-tangolla (ja toistaiseksi todellakin sillä pelkällä tangolla), alataljasoutua, pystypunnerrusta käsipainoilla, etukyykkyä levytangolla sekä hauiskääntöjä ja ranskalaisia punnerruksia mutkatangolla. Jalkaliikkeeksi voin välillä ottaa kyykyn sijaan prässin, ja viimeistellä homman koukistus- ja ojennuslaitteilla. Keskivartaloliikkeitä ohjelmassa ei ollut erikseen mainittu, joten ne saan kuulemma valita itse jo aiemmin tutuiksi tulleista venkoiluista.

Vaikuttaa ihan jees-hommalta. Sain ohjelmaan paljon sellaista mitä en ole ennen tehnyt, joten josko kyllästymisvaara ei vainoaisi heti nurkan takana. Ja näin pari tuntia treenin jälkeen huomaa taas löytäneensä eri lihaksia kuin ennen, joten tässähän alkaa olla kasassa tapa jos toinenkin joilla saada itsensä toimintakyvyttömään jumiin. Niitä leuanvetoja odotellessa...  

Pumppiparhautta

Pahoittelen viikon kestänyttä radiohiljaisuutta. Pidin tarkoituksella kevyemmän viikon kuin mitä edellinen oli, ja silloin kun en urheillut, nukkunut, ollut leffassa tai konsertissa, oli kiire olla tekemättä mitään.

Viikon treeneistä ei pumppia lukuunottamatta ole oikeastaan mitään erityistä sanottavaa. Lauantain aerobisen suoritin kuntopyörän selässä Twilightin Aamunkoin ykkösosaa tuijottaen, kun en ollut sitä aiemmin nähnyt ja illalla kävin työkaverin kanssa katsomassa kakkosen. En tiedä pitääkö kiittää energiatasoja (helou leffaeväs-popparit ja suklaalakut) vai jotain muuta, mutta tämän päivän pumppi luisti aivan törkeän hyvin. Kävin varaamassa paikan salista ja hyppäsin sen jälkeen hetkeksi crossarille, ja jo siinä sitkuttaessa tuntui, että treenistä tulee poikkeuksellisen muikea. Crossailua olisi voinut jatkaa maailman tappiin asti, ja itse pumpissa nostin painoja kaikkeen muuhun paitsi rintaan ja lämmittelyyn. Jäi vielä sellainen olo, että kyykkyihin ja selkään voisi seuraavalla kerralla kokeilla vielä hitusen lisää. En edelleenkään vetele millään himopainoilla, mutta kummasti piristää kun huomaa, että jumantsuibeli, minähän jaksan!

Mainitsemisen arvoista taitaa olla myös se, etten ole (tähän mennessä) ikinä tykännyt crosstrainerilla huitomisesta. En oikeastaan osaa määritellä syytä, mutta ei vain ole maistunut. Tämän päivän jälkeen hommaan on kuitenkin jonkinlainen himo, joten huomenna voisi kuntopyörän sijasta hypätä taas crossarille.

Vamojen työvuorojen takia seuraavat pari viikkoa saattavat mennä kevyempinä ns. pakon sanelemina, mutta katsotaan mitä keksitään. Tulee ainakin käveltyä portaita hissirempan takia, ja eiköhän sinne johonkin väliin jotain lemppareitakin mahdu.

Ps. 29 yötä jouluun :)  

Himoviikko

Kuten kuvasta näkyy, kulunut viikko oli hitusen erikoislaatuinen. Vajaat 8,5 tuntia treenejä, joka on muutaman bloggarin perussettiä, mutta meikäläiselle ihan tuhottoman paljon. Ja voin kertoa, että kyllä painaa. Takareidet huutavat hoosiannaa, käsiä ei jaksa nostaa ja hartiat ovat voimattomat. Siitä huolimatta fiilis on vallan kohtuullinen, sillä mikään suoritus ei ollut suoritus, vaan lähti halusta liikkua.

En mennyt erinäisistä syistä tällä viikolla ollenkaan töihin, vaan olin sairaslomalla. Ja koska syy ei liittynyt fyysisiin ominaisuuksiin millään tavalla, ajattelin terapoida itseäni sillä parhaalla tavalla jonka osaan. Nou hätä, en ole tullut tai tulossa hulluksi (ainakaan toistaiseksi), mutta perhekuviot alkoivat viime viikon lopulla tuntua niin raskailta, että menetin sekä hymyily- että keskittymiskykyni. Asiakaspalvelutyössä tarvitaan molempia, joten katsoin parhaaksi käydä työterveydessä, josta sainkin oikein tervetulleen huiliajan. On tehnyt ihan äärettömän hyvää saada levätä ja liikkua oman mielen mukaan, ja kieltämättä on sekä opettavaista että jollain tavalla voimaannuttavaa tunnustaa, että minäkään en näköjään jaksa ihan kaikkea. Ja kyllä, aion olla juuri niin rasittava, että jätän kertomatta yksityiskohdat. Todettakoon kuitenkin, että miehen kanssa asiat ovat paremmin kuin hyvin, syntymäperheestä vain kuului huonoja uutisia.

Mitäpäs noista itse urhisteluista osaisi sanoa? Maanantaisen pikahilpaisun lisäksi kunnon lenkkejä tuli tehtyä kaksi, toinen miehen kanssa ja toinen yksin ahdistusta purkaen. Peruscombatit, pumpit ja jamit siihen kylkeen, niihin ei oikeastaan juurikaan lisättävää. Lauantain vaihtelevalla tunnilla oli tällä viikolla funkya, joten syöksyin sinne riemusta kiljuen - niin hurjan erilaista kuin vaikka jam, mutta hien saa irti kyllä sielläkin. Torstaina kävin pt:n juttusilla ja kokeilin muutamaa liikettä, mutta sitä en enää viitsinyt heiaheiaan merkata - sen sijaan tämän päivän kahvakuulailu kyllä ansaitsi paikkansa. Hiki lensi, syke nousi ja voin vain kuvitella, miten monella eri tavalla olen huomenna kipeä.

Sellaista tällä viikolla. Tuli tuossa useammankin kerran mieleen, että jos vaikka voittaisin lotossa enkä joutuisi käymään töissä, viikon liikuntasaldo voisi olla useamminkin tällainen, sen verran mukavalta se tuntui. Taidan kuitenkin pitää huomenna täysin treenivapaan päivän ja olla muinakin päivinä itselleni armollinen, mikäli kinttu ei nouse eikä askel kulje.