Peruin silti huomiselle varaamani combatin. Viime maanantaina se jäi välistä hieronnan takia (yritäpä itse mennä hierotuilla pohkeilla pomppimaan, nii), ja nyt näköjään aikalailla vapaaehtoisesti. Ehkä ihan piirun verran mietityttää koska se vaan on niin kivaa, mutta taidan kuitenkin ansaita lepopäivän. Ja tarvitakin sellaisen. Viikolla ruho ei tosiaan valitellut, mutta nyt jumissa ovat takareidet ja ehkä vähän pääkin.
Sen lisäksi, että läski sai liikuntaa oikein urakalla, oli tekemistä muutenkin melko paljon. Lomalla olevinaan, ja kalenteri täydempi kuin koskaan. Haaveilemme isännän kanssa isommasta asunnosta, ja siihen liittyen on ollut kaikenlaista härväämistä. Ihan hetikohta tuskin olemme muuttamassa, sillä jos jotain opin tällä viikolla niin sen, että asuntomarkkinat osaavat ajoittain olla perseestä. Tarjontaa on vaikka kuinka ja uuden rahoituskin järjestyisi, mutta juuri tällä hetkellä ei ole välttämättä oikea aika myydä nykyistä. No, kunhan tuumailee.
Viikon treeneistä ei oikeastaan ole sen kummempaa kommentoitavaa, kuin että oli mukava liikkua paljon. Näin loman loppuessa vapauden tuomasta luksuksesta on osittain luovuttava, mutta eiköhän tuonne tuleville viikoillekin mahdu muutama reeni. Pt:llekin pitäisi laittaa sähköpostia, yksi treffikerta kymmenestä on vielä käyttämättä.
Ja hei, olenpa oppinut nukkumaankin! Tai oikeammin nukahtamaan. Kyllästyin ainaiseen sängyssä pyörimiseen, ja kävin luontaistuotekaupasta noutamassa melatoniinia. Kynnys uni- ja nukahtamislääkkeiden pyytämiseen on luokkaa vain kuolleen ruumiini yli, mutta ravintolisän nimellä kulkevaa troppia uskalsin kokeilla. Ja voilá: nukahdan huomattavasti entistä nopeammin, bonuksena todella hämärät ja vielä aamullakin muistissa olevat unet. Vielä kun pääsisi eroon yöheräilystä, niin tässähän voisi kiivetä vaikka Mount Everestille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti