Sivut

maanantai 28. toukokuuta 2012

Kaksi tärkeintä sanaa

Salilla tietyllä tavalla käyttäytyvistä treenaajista on ajoittain mesottu ympäri laihdutus- ja liikuntablogeja, mutta avaanpa minäkin sanaisen arkkuni. Yleensä mesoaminen kohdistuu naisporukoihin jotka lukevat lehtiä reidenlähentäjäkoneessa tai maailman omistajiin jotka varaavat kerralla sen seitsemän eri laitetta. Oma kritiikkini kohdistuu tällä kertaa näiden vastapelureihin.

Tein tänään salilla neljää liikettä vuorotellen: hauiskääntöjä ja ojentajia käsipainoilla sekä kylkitaivutuksia ja vartalonkiertoja kahdella eri painoisella kuulalla. Tätä varten olin ottanut välittömään läheisyyteeni kaksi käsipainoa, jumppamaton, 12 kg kuulan ja 6 kg kuulan. Kun olin saanut ensimmäisestä kierroksesta puolet valmiiksi ja tein kylkitaivutuksia maton edessä seisten, 6 kg kuula maton päällä odottaen, eräs arjen sankari käveli tyynesti eteeni, otti mitään sanomatta kuulan edestäni ja käveli matkoihinsa.

Oikeasti.

Olenko nyt ihan totaalisen hakoteillä vimmastuessani moisesta tökeryydestä? Tapahtumahetkellä en tietenkään saanut suutani auki, osaksi puhtaasta hämmästyksestä ja osaksi sen takia, että puhisin kylkitaivutusten kourissa. Eli kyllä, olisin tietysti itsekin voinut sanoa jotain. Sen sijaan kävelin parin metrin päähän kuularykelmän luo ja poimin sieltä toisen 6 kg kuulan, ja suurieleisesti laskin sen matolle täsmälleen siihen kohtaan, mistä edellinen oli ryövätty.

Mitä ihmettä on tapahtunut käytöstavoille? Vai olenko itse vain liian kohtelias? Vai olenko nyt yksi niistä maailman omistajista, kun otin käyttööni noin monta välinettä kerralla? Jumppamattoja, käsipainoja ja kuulia jäi kyllä muidenkin käytettäväksi. Myönnän kyllä itsekin olevani juro suomalainen ja yksinäinen susi salilla pyöriessäni, ja mikäli tuttuja ei ole näköpiirissä, en käy juttelemaan vieraille. Mutta joku roti se on minullakin; jos tarvitsen jotain tiettyä välinettä ja samassa tilassa on toinen treenaaja, kysyn aina, tarvitseeko tämä toinen sitä kyseistä välinettä juuri sillä hetkellä. Silloinkin, kun matkaa kanssatreenarin ja välineen välillä on useampi metri, saati silloin jos henkilö huhkii sen näköisenä, että saattaa kohta ottaa välineen käyttöönsä. Eivät ne salitreenaajan kaksi tärkeintä sanaa niin tolkuttoman vaikeita ole: tarvitsetko tätä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti