Iltaa vaan, sedät, tädit ja henkilöt. Ei ole oikeastaan mitään asiaa, mutta tulipa avattua tekstieditori kun ei vielä tunnu unikaan tulevan. Kummallista sinänsä, sillä aamulla olin kellon soidessa aivan tolkuttoman väsynyt; näin unta, että töissä oli kiire ja olin luvannut pidentää päivääni tunnilla-parilla. Kello soi kun olin vielä töissä, joten herääminen ja sängystä ylös kampeaminen ei olisi voinut enää paljon vastenmielisemmältä tuntua. Kiukuttelinkin leikilläni työkaverille, että miksi minun on jaksettava vielä kun olen jo unissani yhden vuoron tehnyt.
Mutta nyt alkoi neljän päivän vapaa, ah autuutta! Huomiseen päivään sisältyy shoppailua toivottavasti tuloksellisesti - yleensä, kun annan itselleni luvan shoppailla surutta, en löydä mitään. Lisäksi pitäisi raikota vähän paikkoja kotona, sillä emo on tulossa alkuviikosta käymään kylässä. Viikon toinen salitreenikin pitäisi tehdä toisena päivänä, mutta jos sää hellii yhtä ihanana kuin nyt viimepäivinä, treeni hikisessä sisäilmassa vaihtunee sunnuntailenkkiin työkaverin seurassa.
Tänään taittui 9,5 kilometriä ajassa 1 h 35 min, sykkeistä sun muista ei hajuakaan kun en viitsinyt ottaa sykemittaria mukaan. Suuntasimme miehekkeen kanssa ainaisen asfalttitallaamisen sijaan pururadalle, ja teki kyllä gutaa hieman vihoitelleille jaloilleni. Sain pari päivää sitten bodyjamissa vasemman jalan päkiästä jonkun lihaksen jumiin, mutta pururadalla käppäillessä ei tuntunut ollenkaan. Viimeinen kilometri piti kävellä asfaltilla, ja koivet alkoivat temppuilla saman tien alustan vaihduttua. Kieltämättä maisematkin miellyttivät ja vaihtelu tuntui kaikinpuolin mukavalta, joten taitaa tuosta muodostua toinen vakioreittimme.
Mitäs muuta. Bongasin helmikuussa Tukholmassa käydessämme yhdestä tavaratalosta Maraboun suklaarouhekeksejä, joiden päälle kuolasin välittömästi mutta jotka jätin kauppaan ajatellen, että onneksi noita ei myydä Suomessa. Tämän viikon alussa selailin Pirkka-lehteä ja kah veikkonen mitkäs ne siellä. Himottelin kyseisiä herkkuja useamman päivän ja kävin kerran niitä jo silittelemässä, tänään sitten nappasin paketin ostoskärryyn. Yllättävintä oli ehkä se, että eivät ne nyt niin ihmeellisiä olleet. Suklaarouhekeksejä toki, ja harvemmin ne pahojakaan ovat, mutta suklaa olisi oikeastaan voinut olla mitä tahansa. Voisin jopa sanoa olevani vähän pettynyt, mutta aina parempi niin - onpahan katkaistu niiltäkin himotuksilta pohjat ja elämä voi jatkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti