Sivut

torstai 23. helmikuuta 2012

Tulin minä melkein kaapista

Hyvää päivää sedät, tädit ja henkilöt. Minun nimeni on Anni, ja lieneekö hitonkaan väliä vaikka sen kaikki tietäisivätkin. Erilaisia blogeja olen kirjoittanut useampaa kuin välittäisin muistaa; suurinta osaa aliaksella ja ilman kuvaa, yhtä aliaksella ja kuvan kanssa, yhtä ilman aliasta ja ilman kuvaa. Tästä tullee ainakin aluksi viimeksimainitun kaltainen. Naama saattaa ilmestyä tänne jossain vaiheessa, tahi sitten ei.

Edellisen blogini aloitin viime kesäkuussa, aiheenaan painonhallinta ja liikunta, nimeltään se oli Himourheilija suklaahiiren vartalossa. Se ei varsinaisesti tullut tiensä päähän, mutta jotain tapahtui - tai enemmänkin jätti tapahtumatta. Sain syksyllä taakakseni suomalaisten kansallis"taudin" eli syysväsymyksen, ja himourheilijuus jäi vähemmälle. Sen sijaan vartalo ei muuttunut mihinkään, ei ainakaan siihen suuntaan kuin toivoin.

Joskus ennen joulua löytyi taas se niinkutsuttu liikunnanilo, ja parisen viikkoa sitten rasvaprosentin mittauksen jälkeen myös jonkinlainen motivaatio tehdä jotain ruokavaliollekin. Ajattelin, että uuden rundin myötä voisin aloittaa myös uuden blogin, ja tällä kertaa -herra nähköön- omalla nimelläni. Sen suhteen olin jo kerran jänistää, mutta pelkän etunimen perusteella lienee haastavaa yhdenkään kirvesmurhaajan löytää oveni taa. Tutuilleni olen tunnistettavissa mikäli tänne eksyvät, mutta tuskin siihen maailma kaatuu - on niitä muitakin painonsa kanssa kamppailevia, eikä se nyt varsinaisesti ketään yllätä, että Annilla on maha.

Ja mikäs se oli se kaiken pointti? Elopainoa on jonkin verran liikaa, ja siitä ylimääräisestä pitäisi päästä eroon. En halua laihtua kymmentä kiloa kuukaudessa, vaan pudottaa ennalta määräämättömän verran kiloja pysyvästi, ja löytää jonkinlaisen kohtuuden ja balanssin sekä syömisen että liikkumisen suhteen. Minähän en siis ole lihava vaan horisontaalisesti suhteeton, mutta siitä huolimatta pyritään kohti sitä suhteellisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti