Ajattelin jatkaa liikuntapäiväkirjojen kanssa samaa linjaa kuin minkä aloitin edellisen blogin puolella, ja postata kerran viikossa kuvan HeiaHeiaan merkatuista treeneistä. Viime viikon kuvaa en tänne kuitenkaan viitsi laittaa, sillä merkattuna on ainoastaan sairaspäiviä. Samalla linjalla jatketaan näköjään myös tämä alkuviikko, lämpö huiteli vielä aamulla 37:ssä joten katsoin parhaaksi käydä uudelleen työterveyslääkärillä. Kaksi lisäpäivää saikkua, mistä sinänsä olen kyllä kiitollinen vallitsevan olotilan takia. Jos jotain positiivista, niin heräsin viime yönä kolmen tunnin välein, kun muutamana edellisenä yönä tahti on ollu kaksi tuntia. Hain vielä kotimatkalla apteekista Duacteja, Bisolvon-tabletteja sekä Burana-C:tä, joten josko tästä pikkuhiljaa palailtaisiin elävien kirjoihin.
Yritän tätä nykyä pidättäytyä hyppimästä vaa'alla päivittäin, ja tähtään kerran tai maksimissaan kahden kerran viikkotahtiin. Jos ajatellaan että projektini alkoi viikko sitten, ensimmäisen viikon jälkeen pudotusta tuli 0,4 kg. Ei ihan päätähuimaava luku etenkin kun perjantaina lukema oli kilon vähemmän kuin viime viikon alussa, mutta väkisinhän nuo viikonloppuna vedetyt sipsit ja suklaa näkyvät jossain. Aion kuitenkin kieltäytyä negatiivisesta ajattelusta, ja olen tyytyväinen siihen että lukema on kuitenkin alkutilannetta pienempi.
Jotain on kuitenkin naksahtanut kohdalleen myös pääkopassa: sanoin viikonloppuna ei Ben&Jerry's -jäätelölle. Ei ole tainnut tapahtua koskaan aiemmin. Kävimme miehen kanssa eilen ensi viikkoa varten kaupassa, ja hän osti herkkupäivänsä ratoksi purkillisen. Meillä on ollut pitkään sunnuntaiperinteenä ostaa ämpärilliset Ben&Jerry'siä, mutta kun ei kipeän olon takia tehnyt mieli, ajattelin että ei kai se ole pakko jos ei taho. Päivän mittaan söin kyllä laivalta kannettua suklaata, mutta onnistuin jopa laittamaan vajaan levyn takaisin kaappiin. Voin kertoa, ettei ole ihan tavallista sekään - yleensä kun kaikki avatut herkut on syötävä äkkiä pois tieltä, että voi taas aloittaa uudestaan tiukan linjan. Mutta kappas; jäljellä oleva suklaa löysi tiensä takaisin kaappiin, ja odottanee minua siellä vielä viikonloppunakin.
Toivottavasti. Sillä ei tämä kipeä olo + sairasloma + tieto siitä että kaapissa on suklaata ole mikään helppo yhdistelmä. Melko lujaa tuntuvat mässyt karjuvan nimeäni kaapin oven läpikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti