Sivut

lauantai 1. syyskuuta 2012

Henki pihisee

Teretulemast uusi, tällä kertaa tuttu lukija ;)


Yksitoikkoisen näköinen viikko, ja sitäpä se vähän olikin. Torstaina, lähes kahden vuorokauden sisätiloissa hengailun jälkeen, seinät romahtivat niskaan, ja näytin miehellekin pitkää naamaa melkein heti tämän tultua töistä. Selkeä merkki siitä että tarttis vissiin tehrä jotain, ja kun kurkkukipukin hellitti, suuntasimme reilun tunnin lenkille. Tavallista rauhallisempaan tahtiin, mutta ai että teki gutaa.

Kun hengityselimet eivät säikähtäneet kävelylenkistä, uskaltauduin perjantaiaamuna salille polkemaan kuntopyörää tunniksi, rauhallisempaan tahtiin jälleen. Ei merkittävää vaikutusta kurkkuun, huomattava merkitys mielentilaan. Tänään otin työpäivän jälkeen välikuoleman sohvalla kissa kainalossa, ja suuntasin taas kuntopyörän selkään. Olo edelleen varsin inhimillinen.

Joku on tyytyväinen, kun äiti makaa sohvalla.

Vielä en uskalla täysin huokaista; alunperin olin ajatellut tälle päivälle salitreeniä, mutta en arvannut näin pian kurkkuvammailujen jälkeen riehua kovin suurilla tehoilla. Nyt on tyhmien työvuorojen ja oman mukavuudenhalun takia edessä kaksi lepopäivää, joten mikäli tilanne ei merkittävästi huonone, tiistaina voisi taas kokeilla combatia.

Eikä kyllä millään muotoa kiinnostaisi tulla kipeäksi. Kun keskiviikon aktiviteettina toimi reissu kaupungille ja torstaina kävin ruokakaupassa, ja kun loppuajan aktiviteettina toimivat syöminen, lehtien lukeminen ja telkkarin tuijottaminen sohvalla maaten, olin tulla hulluksi. Osaan kyllä sairastaa hyvällä omatunnolla silloin kun aihetta on, mutta tulin väkisinkin miettineeksi, että mitä ihmettä tein vapaapäivinä silloin, kun en vielä liikkunut säännöllisesti. Niin, taisin syödä, lukea, katsoa telkkaria ja maata sohvalla. Onpa jännä, ettei olo ollut kovin hehkeä.

Mutta onhan elämässä säilytettävä jonkinlainen balanssi, joten katselin äsken miljoonatta kertaa 27 dresses (yksi luottoleffoistani*), ja söin puoli litraa Ben&Jerry'siä. Onpahan taas mitä polttaa treeneissä, jahka tästä täysiin voimiinsa palautuu.

*Katson nykyään melko vähän leffoja, mutta aina miehen ollessa poissa olen ottanut tavaksi katsoa joko 27 dresses, The Ugly Truth, Rakastunut bestman tai Jätä se! -leffan. Romanttista hömppää oikein urakalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti