Sivut

torstai 29. marraskuuta 2012

Uusi saliohjelma

"Tässä on nyt tää ylätaljaveto eteen, ja lähdetään siitä, että tän painopakan pitäis jäädä sulle melko pian pieneks."
"Siinä pakassahan on 50 kiloa!"
"Niin on. *tyhjä tuijotus*"
"No... okei."

Toistan itseäni, mutta on tuo trainerin olemassaolo vaan hyvä asia; tyyppi tuntuu olevan vakuuttunut siitä, että saa minut ajan kuluessa vetämään leukaa. Oma reaktiohan oli lähinnä hahahahahhhahhahahha just, mutta kai sitä ammattilainen tietää paremmin. Tuolla ylätaljalla imitoidaan leuanvetoa ja harjoitellaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa eteen tulevia koitoksia varten, kun ilmoitin melko napakasti, että vielä tässä vaiheessa ja näillä naruilla minua on turha laittaa mihinkään tankoon roikkumaan. Koska roikkumiseksi se kuitenkin menisi. Mutta ei nyt masennuta tai takerruta pikkuseikkoihin; ylätaljassa liikkui 30 kiloa ihan mukavasti, ja liikahtipa 35 kiloakin vaikka vaatikin enemmän työtä eikä tekniikka enää pitänyt loppuun asti. Mutta tuosta kolmestaviidestä on enää 15 kiloa siihen viiteenkymmeneen. Sitäpaitsi, onhan tuo pt:n pointti ihan pätevä: jos aion jossain vaiheessa elämää saada tämän ruhon nostettua leuanvetotangolla, niin sietää sen 50 kilon kevyeltä tuntuakin.

Lisäksi sain tehtäväksi vinopenkkipunnerrusta smith-tangolla (ja toistaiseksi todellakin sillä pelkällä tangolla), alataljasoutua, pystypunnerrusta käsipainoilla, etukyykkyä levytangolla sekä hauiskääntöjä ja ranskalaisia punnerruksia mutkatangolla. Jalkaliikkeeksi voin välillä ottaa kyykyn sijaan prässin, ja viimeistellä homman koukistus- ja ojennuslaitteilla. Keskivartaloliikkeitä ohjelmassa ei ollut erikseen mainittu, joten ne saan kuulemma valita itse jo aiemmin tutuiksi tulleista venkoiluista.

Vaikuttaa ihan jees-hommalta. Sain ohjelmaan paljon sellaista mitä en ole ennen tehnyt, joten josko kyllästymisvaara ei vainoaisi heti nurkan takana. Ja näin pari tuntia treenin jälkeen huomaa taas löytäneensä eri lihaksia kuin ennen, joten tässähän alkaa olla kasassa tapa jos toinenkin joilla saada itsensä toimintakyvyttömään jumiin. Niitä leuanvetoja odotellessa...  

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pumppiparhautta


Pahoittelen viikon kestänyttä radiohiljaisuutta. Pidin tarkoituksella kevyemmän viikon kuin mitä edellinen oli, ja silloin kun en urheillut, nukkunut, ollut leffassa tai konsertissa, oli kiire olla tekemättä mitään.

Viikon treeneistä ei pumppia lukuunottamatta ole oikeastaan mitään erityistä sanottavaa. Lauantain aerobisen suoritin kuntopyörän selässä Twilightin Aamunkoin ykkösosaa tuijottaen, kun en ollut sitä aiemmin nähnyt ja illalla kävin työkaverin kanssa katsomassa kakkosen. En tiedä pitääkö kiittää energiatasoja (helou leffaeväs-popparit ja suklaalakut) vai jotain muuta, mutta tämän päivän pumppi luisti aivan törkeän hyvin. Kävin varaamassa paikan salista ja hyppäsin sen jälkeen hetkeksi crossarille, ja jo siinä sitkuttaessa tuntui, että treenistä tulee poikkeuksellisen muikea. Crossailua olisi voinut jatkaa maailman tappiin asti, ja itse pumpissa nostin painoja kaikkeen muuhun paitsi rintaan ja lämmittelyyn. Jäi vielä sellainen olo, että kyykkyihin ja selkään voisi seuraavalla kerralla kokeilla vielä hitusen lisää. En edelleenkään vetele millään himopainoilla, mutta kummasti piristää kun huomaa, että jumantsuibeli, minähän jaksan!

Mainitsemisen arvoista taitaa olla myös se, etten ole (tähän mennessä) ikinä tykännyt crosstrainerilla huitomisesta. En oikeastaan osaa määritellä syytä, mutta ei vain ole maistunut. Tämän päivän jälkeen hommaan on kuitenkin jonkinlainen himo, joten huomenna voisi kuntopyörän sijasta hypätä taas crossarille.

Vamojen työvuorojen takia seuraavat pari viikkoa saattavat mennä kevyempinä ns. pakon sanelemina, mutta katsotaan mitä keksitään. Tulee ainakin käveltyä portaita hissirempan takia, ja eiköhän sinne johonkin väliin jotain lemppareitakin mahdu.

Ps. 29 yötä jouluun :)  

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Himoviikko

Kuten kuvasta näkyy, kulunut viikko oli hitusen erikoislaatuinen. Vajaat 8,5 tuntia treenejä, joka on muutaman bloggarin perussettiä, mutta meikäläiselle ihan tuhottoman paljon. Ja voin kertoa, että kyllä painaa. Takareidet huutavat hoosiannaa, käsiä ei jaksa nostaa ja hartiat ovat voimattomat. Siitä huolimatta fiilis on vallan kohtuullinen, sillä mikään suoritus ei ollut suoritus, vaan lähti halusta liikkua.

En mennyt erinäisistä syistä tällä viikolla ollenkaan töihin, vaan olin sairaslomalla. Ja koska syy ei liittynyt fyysisiin ominaisuuksiin millään tavalla, ajattelin terapoida itseäni sillä parhaalla tavalla jonka osaan. Nou hätä, en ole tullut tai tulossa hulluksi (ainakaan toistaiseksi), mutta perhekuviot alkoivat viime viikon lopulla tuntua niin raskailta, että menetin sekä hymyily- että keskittymiskykyni. Asiakaspalvelutyössä tarvitaan molempia, joten katsoin parhaaksi käydä työterveydessä, josta sainkin oikein tervetulleen huiliajan. On tehnyt ihan äärettömän hyvää saada levätä ja liikkua oman mielen mukaan, ja kieltämättä on sekä opettavaista että jollain tavalla voimaannuttavaa tunnustaa, että minäkään en näköjään jaksa ihan kaikkea. Ja kyllä, aion olla juuri niin rasittava, että jätän kertomatta yksityiskohdat. Todettakoon kuitenkin, että miehen kanssa asiat ovat paremmin kuin hyvin, syntymäperheestä vain kuului huonoja uutisia.

Mitäpäs noista itse urhisteluista osaisi sanoa? Maanantaisen pikahilpaisun lisäksi kunnon lenkkejä tuli tehtyä kaksi, toinen miehen kanssa ja toinen yksin ahdistusta purkaen. Peruscombatit, pumpit ja jamit siihen kylkeen, niihin ei oikeastaan juurikaan lisättävää. Lauantain vaihtelevalla tunnilla oli tällä viikolla funkya, joten syöksyin sinne riemusta kiljuen - niin hurjan erilaista kuin vaikka jam, mutta hien saa irti kyllä sielläkin. Torstaina kävin pt:n juttusilla ja kokeilin muutamaa liikettä, mutta sitä en enää viitsinyt heiaheiaan merkata - sen sijaan tämän päivän kahvakuulailu kyllä ansaitsi paikkansa. Hiki lensi, syke nousi ja voin vain kuvitella, miten monella eri tavalla olen huomenna kipeä.

Sellaista tällä viikolla. Tuli tuossa useammankin kerran mieleen, että jos vaikka voittaisin lotossa enkä joutuisi käymään töissä, viikon liikuntasaldo voisi olla useamminkin tällainen, sen verran mukavalta se tuntui. Taidan kuitenkin pitää huomenna täysin treenivapaan päivän ja olla muinakin päivinä itselleni armollinen, mikäli kinttu ei nouse eikä askel kulje.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Jeejee PT, part 3

Vähänkö näpeetä, kun ei tarvitse näille personal trainer -höpinöille yrittää keksiä mielikuvituksellisia otsikoita, vaan kaikki kuittaantuu juoksevalla numeroinnilla. Tähän silmää vinkkaava hymiö.

Eilen oli siis ensimmäinen "virallinen" tapaaminen, oli mukavaa ja aika meni nopeasti. Sain ensimmäisen suunnitellun ohjelman toiminnalliseen treenaamiseen, käytännössä siis saan riehua kahvakuulan ja/tai crosscore-vempaimen kanssa. Cc on siis se naru joka roikkuu katosta tms. ja jossa on kaksi "kahvaa", ja jonka avulla voi omaa ruumiinpainoa vastuksena käyttäen tehdä kaikenlaisia temppuja. Vähän "tässä naru, hirttäydy siihen" -tyylisen näköinen vehje, mutta kyllä kai sillä jotain saa aikaan.

Kahvakuulaohjelmaa en jaksa ainakaan vielä kirjoittaa auki tänne, mutta personal trainerin olemassaolon yksi hyöty tuli huomattua jo eilen; tein kuulalla sellaisiakin juttuja, joihin oma usko ei olisi riittänyt mitenkään. "No niin Anni, nyt kokeillaan turkkilaista ylösnousua." No eiei siis en mitenkään pysty oon netistä nähny ja eihän se nyt ja en mie osaa enkä... "Kokeilepas nyt kuitenkin." Kah perkele, sehän sujuukin!

Oli siis traineri oikeassa sanoessaan viime kerralla, että joskus pelkkä läsnäolo saa ihmisen tekemään asioita, kun usko omiin kykyihin ei enää vie perille. Pääsin kokeilemaan tempaustakin, ja tekniikkaa harjoitellessani pt totesi, että homman loppuunsaattamisen tiellä on enää se, etten uskalla. Ja kun toinen kerran vieressä yllytti, niin pitihän se uskaltaa. Tekniikka vaatii vielä paljon hiomista, mutta ei kuulemma ollut tarkoituskaan osua häränsilmään heti ensimmäisellä kerralla.

Roudasin pt:lle parin päivän ruokapäiväkirjat, joihin palataan seuraavalla kerralla jolloin jutellaan ravinnosta muutenkin. Lisäksi kävin siinä kammoamassani kehonkoostumusmittauksessa, ja koska ainakin itse sosiaalipornohiirenä olen kiinnostunut muiden lukemista, laitan omanikin näkyviin (suluissa vuoden takaiset mittaukset):

Paino 73,5 (71,4)
BMI 26,4 (25,6)
Rasvaprosentti 35,4 (35,2)
Rasvamassa 26,0 (25,1) 
Pehmytkudospaino 43,4 (42,2)

Surullinen näkyhän tuo on, siitä ei pääse mitenkään. Pt lohdutteli kuitenkin, että mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, ja että lihasmäärä on kuitenkin noussut - vähän, mutta noussut kuitenkin. Yhteistyöllä pyritään siis vähentämään rasvan ja kasvattamaan lihasten määrää, ja josko siinä sivussa tuo painokin alkaisi näyttää miellyttävämpiä lukemia. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Viikon reenit ja syntilista

Notta semmoista. Vajaat 6h liikkumista, ja onpa tuonne eksynyt joku omituinen punainen pallokin. Yleensähän en siis merkkaa venyttelyjä koska ikäänkuin kuuluvat treeniin vaikka ne kotona suoritankin, mutta perjantaille merkitsin, sillä oikeasti syvennyin siihen touhuun. Ja teki kyllä gutaa; viime sunnuntain ja tämän viikon ma-ti suoritetun combat-pumppi-combat -yhdistelmän jäljiltä jalat painoivat loppuviikolla tonnin. Siispä annoin niille armoa ja keskityin rauhallisempaan menoon.

Torstain tuplatreeni jäi välistä ohjaajan vaihtumisen takia. Kyllä, olen inhottava ja hankala asiakas, ja lisäksi vielä äärettömän muutosvastarintainen. En ollut käynyt torstain zumbaohjaajan tunneilla kertaakaan tai edes nähnyt koko tyyppiä, joten päätimme yksissä tuumin työkaverin kanssa olla sluibaperseitä ja siirtää tuplat sellaiseen kertaan, kun varmasti saamme sitä mitä tilaamme.

Sitten siihen syntilistaan: marraskuuta on kulunut nyt 11 päivää, ja toistaiseksi päätökseni olla ostamatta herkkuja on pätenyt. Viikonlopun ruokalistalle eksyivät kuitenkin kotikotona nautitut 2 pientä suklaapisara-keksiä ja yksi Gifflar-minikorvapuusti, ja leivoinpa perjantaina suklaamuffinseja. And I'm not even sorry. Ainekset ja suklaa olivat jo kaapissa ja ostettu ennen marraskuuta, joten niitähän ei lasketa? No joo. Ei todellakaan tyylipuhdas suoritus mutta melko hyvä kuitenkin, joten ehkäpä tällä kuukaudella on mahdollisuus onnistua. Pienillä syntisillä poikkeuksilla, tietysti.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Tulikettu vapaalla


Pidin tänään treenivapaan päivän ja marssin aamulla luottoparturini hellään huomaan. En joutunut pettymään tälläkään kertaa; sanoinkin hänelle miten mukava on aina mennä, kun joka kerta saan mitä haluan tietämättä mennessäni, mitä se haluamani oikeastaan edes on. Tällä kertaa pyysin jotain tummaa jossa ois joku juttu, sain tumman tyven ja kuparinpunaiset latvat. Rakastan <3 Pointsit myös siitä, että kun pyydän "nostamaan tukan pois silmiltä kun illalla on töitä", saan aina jonkun vastaavan virityksen. Vähänkö hienoa, kun kerran kolmessa kuukaudessa on tukka hyvin!

Huomenna olisi edessä elämäni ensimmäinen tuplatreeni, olen työkaverin kanssa varannut peräkkäin pumpin ja zumban. Suunnitelmiin kuuluu kaksi juomapulloa, kahdet kengät ja ehkä joku protskupatukka tms. Ellen palaa raportoimaan viikosta sunnuntaina, olen kuukahtanut salin lattialle.

Edit: Tuplatreeni jäi tällä kertaa välistä. Torstain pumppia ja zumbaa vetää normaalisti sama vakkariohjaaja, ja mitä lie eilen sattunut, kun kummallakin tunnilla oli tuuraaja. Pumppiin menin normaalisti, zumbailun esti jo aiemmin mainitsemani ohjaajakeskeisyys. No, ehkä jollain toisella kerralla. 

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kuvaava otsikko


Melko perinteinen viiden tunnin viikko. Salitreenien jäätyä vähemmälle pois tuntimäärä ei yleensä nouse paljon viiden yläpuolelle. Combat, jam ja pumppi kestävät kukin sen tunnin, ja useimmiten viihdyn pyörän selässä sen tunnin verran - näistä kun valitsee mieleisensä viiteen kertaan, määrä pysyy samana. Mielenkiintoista nähdä miten uusi ohjelma vaikuttaa ja mitä pt on keksinyt pääni menoksi; puhetta oli sekä saliohjelmasta että toiminnallisesta treenistä, joista voisin pumpin rinnalle valita mieleiseni fiiliksen mukaan.

Mitään kovin erikoista viikkoon ei kuulunut, paitsi ehkä se, että pääsin kahteen combatiin. Tämänpäiväinen tunti noudatti samaa kaavaa kuin aiemmatkin sunnuntaicombatit; kolme varttia vedettiin nykyistä ohjelmaa ja viimeinen vartti saatiin harjoitella tekniikoita. En yleensä tykkää vieraiden kanssa sosialisoimisesta tunneilla, mutta olihan tuo mätkiminen ihan hauskaa. Käytännössä siis parista toinen piti kädessään pistehanskaa ja toinen sai päästellä höyryjä, ja ohjaaja kierteli salissa oikomassa virheitä. Sainpa olla kohteena yhdelle mallikiertopotkullekin, ja kieltämättä tuollaisen parimetrisen ja arviolta satakiloisen hemmon potku on hitusen eri kaliiberia kuin vaikkapa omani. Eikä se taatusti tullut edes täysillä.

Tassu tuntuu toipuvan hetki hetkeltä paremmin, kestää hyvin combatit kiitos loistavasti tukea antavien kenkien, mutta kiukuttelee vielä pienesti jammaillessa. Alkavalla viikolla jamit jäävät väliin iltavuoron takia, mutta torstaille olen varannut zumban. Toivottavasti sujuu paremmin kuin edellisellä kerralla. 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Jeejee PT, part 2

Tänään oli siis se odotettu päivä, kun pääsin pitkästä käymään personal trainerin juttusilla. Tapasin saman henkilön jo viime syksynä, jolloin minulle päivitettiin saliohjelmaa. Kävin samaan syssyyn juttelemassa myös ravinnosta, ja saimmekin aikaan jonkinlaisen painonpudotussuunnitelman. Se, mitä en vielä silloin tiennyt oli se, että kilpirauhaslääkitykseni oli totaalisen päin persettä. Eihän siitä laihdutuksesta silloin mitään tule, kun arvot huitelevat ties missä, eikä energia riitä muuhun kuin sohvalla makaamiseen. Kieltämättä olin salaa helpottunut siitä, että pääsin kertomaan tämän kaiken; en siis ollut vain ja ainoastaan laiska.

Nyt katsoimme tavoitteita ja tilannetta uudelleen. Painonpudotushaave ei ole sinänsä muuttunut, mutta rinnalle on tullut paljon muutakin. Kysyttäessä salitreenaamiseen liittyvää tavoitetta vastasin, että olisipa hienoa joskus kyetä punnertamaan tyylipuhtaasti suorin vartaloin. On kuulemma hyvä tavoite; ei liian helppo, mutta toteutettavissa. Sen jälkeen pt puhui leuanvedosta, ja alkoi nauraa kauhistuneen ilmeeni nähdessään. Alkuun kyseistä toimintaa voisi kuulemma harrastaa kevennetysti (huomattavasti kevennettynä, lisäsin itse) erinäisillä apuvälineillä. Epäröintiini sain vastauksen "koskaan ei kannata rajata mitään pois". No okei, ei sitten.

Ja kuten tiesin jo tuonne mennessäni, ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Tämä käynti oli toki maksuton, mutta tiesin jo etukäteen ottavani vastaan lisäapua ja panostavani johonkin pakettiin - kysymysmerkiksi jäi ainoastaan se, kuinka paljon köyhtyisin. Tunnustettava on, että paljon. Päädyin ottamaan 10 kerran paketin, johon kuuluu mm. kehoanalyysi sekä ravinto- ja treeniohjausta. Hinta kuristi kurkkua, mutta saan kuitattua yli puolet veronpalautuksilla ja jää vielä ylikin, ja loput rokotetaan suoraveloituksena kuukausittain, ellen sitten satu voittamaan lotossa ja halua maksaa kaikkea kerralla. Ja no, kaipa sitä voisi rahansa sijoittaa turhempaankin kuin omaan hyvinvointiinsa.

Nyt minulla on siis jonkinlainen taistelusuunnitelma ensi huhtikuulle saakka, uuden saliohjelman saan parin viikon päästä samalla, kun käyn kehoanalyysissa ja annan arvioida ruokapäiväkirjani. Ja kieltämättä on lohdullista ajatella, että joku ns. katsoo perään ja kannustaa esimerkiksi lisäämään painoja. Kallein itselle hankittu joululahja ikinä, mutta jospa se olisi sen arvoinen.