Sivut

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Abs abs abs

Vaihdoin tälle aamulle suunnitellun salitreenin vajaan puolentoista tunnin kävelylenkkiin. Syy on tämä:


Eli juu, uusi tuttavuus tosiaan vei treenin perille, kun sängystä nousemiseen ja asennon vaihtamiseen piti kehittää ihan uudenlaisia tekniikoita. Sanalla sanoen: AU. But we will meet again. Kokeilkaa tekin, jos omalta saliltanne moinen rakkine löytyy.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Sydän karrella ja vaihtoehtojussi

Perjantaista tuli tosiaan ennustamani vaihtoehtojuhannus, ja vietin laatuaikaa itseni kanssa. Aamupäivällä kävelin torille ostamaan törkeän ylihinnoiteltuja mansikoita, ja kun en iltapäivällä keksinyt muutakaan, lähdin uudelle lenkille. Käveltyjä kilometrejä yhteensä 14, ei paha. Herkkuja tuli kyllä vedettyä napaan siihen tahtiin että miinukselle ei missään nimessä jääty, mutta tämänpäiväinen ihan mukavasti sujunut salitreeni hiljensi takaraivossa kuiskuttelevaa ääntä hieman.

Löysin lisäksi yhden uuden laitteen johon en ollut aiemmin tutustunut, ja odotan mielenkiinnolla miten olemattomat vatsalihakseni reagoivat huomenna. Hauiksien ja ojentajien lisäksi vatsat ovat tuottaneet tähän mennessä päänvaivaa sillä, etten ole oikein saanut liikkeitä perille asti, ts. lihakset eivät ole menneet jumiin toivomallani tavalla. Tämä tuskin johtuu mistään rock hard abs -ilmiöstä sillä laitteissa kyllä riittää painoja mitä lisätä, mutta pelkään tekniikan kärsivän liian kovista vastuksista. Päätin siis kokeilla jotain kokonaan erilaista, joten katsotaan miten ämmän käy.

Hoin tänään salilla ollessani vuosikaudet sitten tutuksi tullutta mantraa kun mieli väsyy, rasita ruumista, kun ruumis väsyy, lepää. Mieli tuntuu tosiaan väsyneeltä nyt, sillä tapasin eilen narkkariläheiseni. Jotenkin tuntuu, että (maantieteellinen) etäisyys asiaan pitää minut tolkuissani, mutta aina tavattuamme olen kuin jyrän alle jäänyt. Olen moneen kertaan sanonut, että mikäli tämä henkilö olisi edes kusipäämulkku, tilanne olisi ympärillä oleville helpompi kestää. Mutta kun ei. Tyyppi on aivan tajuttoman herkkä ja nykyään kuin pikkulapsi, joka tekisi mieli sulkea kuplan sisään ettei tämä menisi enempää rikki. Kaikkien tuntemusten ristitulessa on vaan niin uskomattoman raastavaa olla; välillä ajattelee että miten joku voi olla niin saatanan ääliö, ja sitten tulee joku pieni ele joka saa heltymään ja säälimään ja joka repii sydämen rinnasta niin että itkettää monta päivää.

Mutta se siitä. Päivä kerrallaanhan sitä on tallattava kun muutakaan ei voi, ja onneksi on tosiaan tuo etäisyys ja oma elämä elettävänä. Tulevalla viikolla on tiedossa ainakin risteily miehen ja treffit ystävän kanssa, jotka kumpikin tuovat toivottua muuta ajateltavaa. Pitääkseni itseni kiireisenä yritän ylläpitää tätä hyvinvointi- ja liikuntaprojektia myös loman aikana, ettei aika kulu pelkästään sohvalla maaten ja mässäillen. Paha tapani on aina ajatella, että lomalla voi vähän herkutella, kun pitäisi ajatella, että lomalla voi vähän herkutella. Mutta onneksi on aikaa sille liikunnallekin.

Ps. Vatsani ympäriltä oli kadonnut 2 senttiä, joskin saman verran olin saanut lisää vyötärölle ja rinnan alle. Äitini sanoi minun hoikistuneen ja/tai kiinteytyneen, joten ehkä minulla on puolueellisesta näkökannasta huolimatta vielä toivoa.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kaksi.

Kaksi työvuoroa jäljellä ennen lomaa. Hymy levenee samaa tahtia kuin tunnit kuluvat vaikka sataa vettä, lähestyvä juhannus vetää kaikki vittumaiset haastavat asiakkaat koloistaan ihmisten ilmoille ja jalkoja särkee työpäivien jälkeen niin, ettei tahdo tolpillaan kestää. Ihan sama. Torstaina klo 21.15 tämä mamma vaihtaa vapaalle, eikä voisi olla enempää sellainen fiilis, että loma on totisesti ansaittu. Kolme viikkoa vapaata aikatauluista, (toivottavasti) paljon liikuntaa ja mukavaa tekemistä myöskin lomailevan miehekkeen kanssa. Aamuja ilman herätyskelloa!

Tai no. Eilenkin illalla ajattelin, että kun töihin on tänään kammettava vasta yhdeksi, en viitsi laittaa kelloa soimaan vaan nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Se pitkä tarkoitti puoli kahdeksaa, jonka jälkeen ei nukuttanut enää yhtään. No, tulee ainakin aikaansaava loma jos joka aamu nousee tuohon aikaan. Sanoinko jo, että minulla alkaa loma? Lomalomalomalomaloma.

Juhannuksen ajattelin viettää vaihtoehtoisena versiona. En ole menossa kenenkään mökille, mutta usutin miehekkeen äijäporukalla jussinviettoon. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä äidin luo yöksi, mutta suunnitelmat on tehty muutettavaksi ja heitänkin lauantaina sinne päiväreissun. Mies palaa mökkireissultaan maanantaina, joten minulle jää perjantai ja sunnuntai totaalisen itsekkäälle olemiselle. En sanoisi sen olevan ollenkaan huono vaihtoehto; lukkoonlyötyjä suunnitelmia ei ole, mutta uskoisin viikonlopun koostuvan lenkkeilyn, Ben&Jerry'sin, salitreenailun, leffojen/sarjojen katselun ja hengailun harmonisesta yhdistelmästä.

Loppuun vielä täyttä offtopicia: kun on kerran kuullut laulun sanat tietyllä tavalla väärin, miksi niitä on niin vaikea kuulla oikein vaikka tietäisi, miten ne oikeasti menevät? Gloria Estefanin Wepa-biisissä ei suinkaan lauleta cuz this beat is on vaan aivan selkeästi just a bison. Ismo Alangon Onnellisuus-kappaleessa on Nelli suus. Puhumattakaan Cheekistä, jonka biisi on Sukka irti, sanokaa mitä sanotte.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lomaan tj 4

Ruokavalion suhteen ei mikään onnistunein viikko - on tullut herkuteltua mm. Ben&Jerry'sillä ja sipseillä - mutta treenien suhteen lähes oppikirjasta. Paino sanalle lähes, sillä varsinaisen liikuntasuunnitelman mukaan lenkeistä toisen pitäisi olla lyhyempikestoinen ja mukaan olisi pitänyt ympätä vielä kahvakuulatreeni. Jälkimmäinen on painunut totaalisesti unholaan sillä tunnit ovat samana päivänä kuin tanssilliset tunnit, eikä yksin riehuminen vaan ole yhtä motivoivaa. Mutta salilla on edelleen kivaa, etenkin nyt kun keksin ottaa hauikset ja ojentajat joka treenikerralle mukaan - laardia löytyy alleista vielä siinä määrin, että kerta viikossa treenaaminen ottaa liikaa omatunnolle.

Kiloja ei ole lähtenyt sitten viime kuuleman ja senttejä en ole viitsinyt mitata, mutta onnistumisia on tullut tällä viikolla kaivettua tuolta salimaailmasta. Olen saanut parina kertana lisätä painoja vähän sinne tänne, joten usko omiin voimiin ja kykyihin vahvistuu pikkuhiljaa. Lisäksi olen oppinut rakastamaan aamutreenejä, kun salilla ei ole vielä ruuhkaa ja saa touhuta rauhassa aivot nollattuna. Työpäivän jälkeen jaksan harvoin vääntäytyä puntille, joten ennen eurosadetta suoritettu lihastelu on kaikin puolin win-win.

Fyysisellä puolella sujuu siis ihan kohtuullisesti, henkisellä puolella onkin taas hieman rankempaa läheisen hankittua itselleen häätö huumevieroituksesta. Rankinta on yrittää tehdä itsensä kanssa jonkinlainen rauha asian suhteen - aikuisen ihmisen elämää ei voi elää tämän puolesta vaikka kuinka haluaisi, eikä apua voi antaa väkisin. On myös kovin raastavaa tiedostaa se, että vaikka on normaalioloissa tottunut pitämään langat käsissään kaikissa asioissa, on olemassa joku asia joka on niin totaalisesti oman kontrollointikyvyn ulkopuolella. Oma voimattomuus ja avuttomuus pistää vihaksi, mutta päivä kerrallaan.

Ajankulu tuntuu olevan jotenkin hassussa ristiriidassa. Parin viikon ajan on tuntunut, että ensi torstaina alkava kolmen viikon kesäloma ei ala koskaan ja siihen on ikuisuus aikaa, mutta aina blogiin vilkaistessa havahtuu siihen, että taas on viikko hujahtanut ohitse eikä ole tullut naputeltua sanaakaan. Pahoittelen siis harvaa postaustahtia, mutta ajatukset ovat jo niin tulevassa lomassa, etten tahdo saada aikaiseksi oikein mitään ylimääräistä. Kaiken lisäksi olen koukuttanut itseni 2 broke girls -sarjaan, jota tulee katsottua monta jaksoa päivässä. Kuinka perseestä, että sitä on tehty vain yksi kausi.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Perussettiä

Jollain tavalla hyvin mitäänsanomaton viikko. Keskiviikon bodyjam oli vaihtunut dance-nimiseen tuntiin josta en erityisemmin ole innostunut pari kertaa kokeiltuani, joten sovin lenkkitreffit kaverin kanssa. Sää ja työvuorot eivät houkutelleet lenkkipolulle tuon useammin, joten suuntasin tänäkin aamuna jo yhdeksän jälkeen puntille. Olen edelleen innoissani löytämistäni hauis- ja ojentajaliikkeistä, joskaan käpälät eivät jumittaneet enää tällä viikolla ensimmäisen kerran lailla. Ehkä saan jossain vaiheessa lisätä painojakin, jei.

Tekisi mieli jossain vaiheessa kokeilla aerobiseen painottavaa viikkoa ja kokeilla, olisiko sillä vaikutusta vaa'an lukemaan. Olen jo useampaan otteeseen päässyt 73,3 kiloon, mutta sen alittaminen antaa vielä odottaa itseään - lupaan vetää voitontanssit heti kun pääsen alle 73:n. Ainut hidaste aerobiselle on tuo kuntosali, josta en malttaisi olla poissa nyt, kun siellä taas viihtyy.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Eristyksissä

Postaanpa kuluneen viikon säntäilyt jo tänään, sillä huomenna ei tule töiden takia lähdettyä mihinkään. Ehtisi tietysti jos oikeasti haluaisi, mutta tunnustan auliisti olevani niin mukavuudenhaluinen, etten viitsi herätä sunnuntaiaamuna seitsemältä ehtiäkseni lenkille. 

Melko perussettiä oli tämäkin viikko, kädet tosin ovat eilisen salitreenin jäljiltä kipeämmät kuin aikoihin. Olin jo useamman viikon ehtinyt miettiä itsekseni, että kun en saa enää nykyisillä/silloisilla hauis- ja ojentajaliikkeillä tassuja jumiin, niin tarvitsisi ehkä tehdä jotain muutoksia. Eilen koin ahaa-elämyksen eristettyjen/keskitettyjen liikkeiden kanssa, ja ai herrajjumala. Nostin lisäksi pystysoudussa käyttämäni kuulan kilomäärää kahdeksasta kahteentoista, ja tänään sain huomata kuinka vaikeaa esim. rintsikoiden riisuminen ja pukeminen voi olla.

Sain eilen hiveltyä ajoittain kolauksia saavaa egoani, kun istahdin ojentajakoneeseen yhden miespuolisen kanssatreenarin jälkeen. Olihan se jätkä vähän rimpula eikä mikään kaappi, mutta miespuolinen kuitenkin. Jannu oli ladannut koneeseen 25 kg, joten hymähdellen vetäisin painot "nollille" (olisiko kevyin ehkä 5 kg tms) ja kokeilin, liikkuuko vehje mihinkään. Liikkuihan se suorastaan lentäen, joten kokeilin varovasti 10 kilolla. Liian kevyttä. Viisitoistakin jaksoin mielestäni liian helposti, joten epäuskoisena työnsin nupin 20 kilon kohdalle. Ja smack my ass and call me Charlie, sehän liikkui edelleen! Lopussa piti vähän irvistellä, mutta ai että teki gutaa. Eikä sen takia että jeejee jaksan melkein saman kuin joku mies, vaan jeejee koska jaksan ylipäätään. Poistuin salilta appelsiinit kainaloissa enkä ollut mahtua paisuneen egoni kanssa ovista ulos. Tästä on hemmetin hyvä jatkaa.