Sivut

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Viimeinen lomaviikko

Nerokas otsikko, eikö totta? Keksin ihan itse. Ensimmäinen ajatus tuota kuvakaappausta katsoessa on, että tulipas riehuttua. Ja jotenkin se meni ihan huomaamatta. Kroppa ei tuntunut missään vaiheessa väsyneeltä, ja kun ikävät työvelvollisuudet eivät haitanneet huveja, oli aikaa liikkua.

Peruin silti huomiselle varaamani combatin. Viime maanantaina se jäi välistä hieronnan takia (yritäpä itse mennä hierotuilla pohkeilla pomppimaan, nii), ja nyt näköjään aikalailla vapaaehtoisesti. Ehkä ihan piirun verran mietityttää koska se vaan on niin kivaa, mutta taidan kuitenkin ansaita lepopäivän. Ja tarvitakin sellaisen. Viikolla ruho ei tosiaan valitellut, mutta nyt jumissa ovat takareidet ja ehkä vähän pääkin.

Sen lisäksi, että läski sai liikuntaa oikein urakalla, oli tekemistä muutenkin melko paljon. Lomalla olevinaan, ja kalenteri täydempi kuin koskaan. Haaveilemme isännän kanssa isommasta asunnosta, ja siihen liittyen on ollut kaikenlaista härväämistä. Ihan hetikohta tuskin olemme muuttamassa, sillä jos jotain opin tällä viikolla niin sen, että asuntomarkkinat osaavat ajoittain olla perseestä. Tarjontaa on vaikka kuinka ja uuden rahoituskin järjestyisi, mutta juuri tällä hetkellä ei ole välttämättä oikea aika myydä nykyistä. No, kunhan tuumailee.

Viikon treeneistä ei oikeastaan ole sen kummempaa kommentoitavaa, kuin että oli mukava liikkua paljon. Näin loman loppuessa vapauden tuomasta luksuksesta on osittain luovuttava, mutta eiköhän tuonne tuleville viikoillekin mahdu muutama reeni. Pt:llekin pitäisi laittaa sähköpostia, yksi treffikerta kymmenestä on vielä käyttämättä.

Ja hei, olenpa oppinut nukkumaankin! Tai oikeammin nukahtamaan. Kyllästyin ainaiseen sängyssä pyörimiseen, ja kävin luontaistuotekaupasta noutamassa melatoniinia. Kynnys uni- ja nukahtamislääkkeiden pyytämiseen on luokkaa vain kuolleen ruumiini yli, mutta ravintolisän nimellä kulkevaa troppia uskalsin kokeilla. Ja voilá: nukahdan huomattavasti entistä nopeammin, bonuksena todella hämärät ja vielä aamullakin muistissa olevat unet. Vielä kun pääsisi eroon yöheräilystä, niin tässähän voisi kiivetä vaikka Mount Everestille.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Vielä kerran zumbaa

Kävin tänään pitkästä, piiiiitkästä aikaa zumba-tunnilla. Ei se ihan hanurista ollut, mutta yhä edelleen olen vähän niillä linjoilla, että ei vaan lähe. Aikaisemman ei vaan lähe -fiiliksen lisäksi ilmaantui tällä kerralla myös kipu - sääret eivät näköjään kestä sitä pomppimista. Combattia kestävät sillä combatissa on käytössä varrelliset kengät, mutta niillä popoilla ei tuo tanssahtelu ole niin helppoa.

Vaikka eipä se varrettomillakaan kengillä helppoa ollut tällaisen tauon jälkeen. Sain ensimmäistä kertaa kokea miltä tuntuu, kun zumba on vaikeaa. Ohjelma ei ollut ennestään tuttu joten olin pihalla kuin lumiukko, eikä omasta toiminnasta voinut millään tavalla päätellä, että olen todellakin ollut vastaavalla tunnilla aiemminkin.

Hankin pari vuotta sitten optimistisuushöyryissäni Capezion zumba/tanssikengät, jotka ovat tainneet nähdä jumppasalin lattian ehkä kolmesti. Taidan laittaa ne myyntiin :)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Toinen lomaviikko

Ajatukset ovat tälläkin viikolla olleet muualla kuin blogissa, mutta katsotaan, josko saisin merkinnän aikaiseksi.

Maanantaina lähdin tosiaan juoksulenkki-unen jälkeen kokeilemaan, miltä hölkkä tuntuu ja kuinka pitkälle rahkeet riittävät. Koska tarkoitus oli pysytellä inhimillisillä sykealueilla, päätin vaihtaa kävelyyn joko kahden kilometrin kohdalla tai sitten, kun sykemittarin lukema olisi 170. Kaksi kilometriä tuli täyteen ja viimeisillä metreillä syke oli 169, joten loppumatkan kävelin - suurin osa matkasta taisi taittua jollain 150-160 välillä. Erityisen iloinen olin siitä, että noin sadan metrin aikana pulssi laski takaisin 130 tienoille, eli palautumiseen ei tarvittu tuhottoman pitkää aikaa.

Sääret sen sijaan ottivat sen verran itseensä moisesta rutistuksesta, että illan combatissa alkoi juilia vasemman säären sisäsyrjään. Perjantai taisi olla se päivä, kun koivet olivat lopulta toipuneet järkytyksestä ja antaneet anteeksi, joten tein jalkapäivään sisältyvän pohjeprässinkin hyvillä mielin. Muina päivinä harrastetut spinnit ja crossailut eivät tuntuneet koipia hetkauttavan, joten veikkaan niiden ärtyneen lähinnä tärähtelystä.

Salitreenit menivät perinteisellä kaavalla, painomääriä en tainnut mainittavasti nostella (paitsi sjmv:oon tuli puoli kiloa lisää edelliskertaan, kun tein erilaisella tangolla ja painoilla). Jalkaprässin tein taas muutaman viikon tauon jälkeen, 2 sarjaa 130 kilolla ja yhden 140:llä. Millähän saisin itseni lahjottua etukyykkyihin, jotka myös ovat vaihtoehtona...

Viikonlopun vietin kotipuolessa vanhempien luona, ja totutusti leipää oli aamu-, väli- ja iltapalalla. Ei suoranaista vikaa siinäkään, mutta omiin rutiineihin tottuneena tuli jo ikävä rahkaa. Eikä iltapäivän spinnningkään pahalta maistunut.

Huomenna tunnin hieronta, maistuis varmaan muillekin :)

maanantai 15. heinäkuuta 2013

2k

Myös viime yönä näin unta juoksulenkistä, joten tänä aamuna oli pakko lähteä kokeilemaan, kuinka pitkään se tassu nousee. Viimeksi sain hölkättyä 1,1 kilometriä putkeen, nyt kilometrejä taittui 2. Kaksi kilometriä. Kaksi tuhatta metriä! Huutomerkki! No joo, ehkä en vielä ilmoittaudu maratonille, mutta siis hitusen hienoa. Yhteensä testilenkillä oli pituutta 3,7 kilometriä, joista vielä 200 viimeistä metriä hölkkäsin. Aikaa kului 32 minuuttia, kaloreita Garminin mukaan 256.

 What I think I do... and what I actually do

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Helleuupumus ja lomalöllöt

Ensimmäinen viikko kolmesta lomaa takana. Olenkohan ainut, joka meinaa kärsiä ennenaikaisesta lomanloppumismasennuksesta? Lähestulkoon jokaisella pidemmällä lomapätkällä olen viikon jälkeen ehtinyt ajatella, että voi ei, jo viikko lomasta mennyt. Ajatus kestää aina siihen asti, että ehdin todeta lomaa olevan jäljellä vielä kaksi kertaa sen verran, kuin siihen mennessä on kulunut. Eli nou hätä, vielä kaksi viikkoa pois töistä, jei!

Lomasta huolimatta on tullut seurattua taas vaakaakin, ja olen onnistunut hankkimaan lomakilon. Olisi toki saanut jäädä hankkimatta, mutta ei kuluneen viikon syömistottumuksilla tullut mitenkään yllätyksenä. Ja koska olen päättänyt suhtautua asioihin positiivisemmin, niin iloitsen siitä, ettei niitä kiloja ole tullut useampaa. Pääsyyllisinä kuitenkin pöhötys ja turvotus, jotka todennäköisesti katoavat sitä mukaa, kun maltan siivota ruokapuolta. Josta puheenollen - eilisen ruokalistalla oli possupihviä ja salaattia, mikä on tällaiselle hiilarihiirelle todellinen saavutus. Ja oli vielä hyvää, ja sai vielä mahankin sopivasti täyteen. Joutuu ehkä joskus kokeilemaan uudestaankin.

"Lepopäiviä" tuli viikkoon kolme, mutta liikuntaa silti yli 7,5 tuntia. Lepopäiviä lainausmerkeissä sen takia, että kahtena päivänä teimme täsmäiskut Ikeaan ja miehen kotikonnuille, ja kolmas meni raveissa (hevosia, you know, ei strobovaloja). Liikunnallista toimintaa edellisistä taitaa edustaa korkeintaan säntäily Ikeassa, mutta rankkoja päiviä olivat siitä huolimatta. Autossa istuminen on tunnetusti raskasta, mutta tämän päivän perusteella myös auringonpaisteessa hengailu on sitä - taisi kestää palttiarallaa viitisen tuntia toipua ravireissusta ja paahteesta (rata huikean parin kilometrin päässä), ennen kuin kykenin muodostamaan edes ajatuksen bloggaamisesta.

Ainiin, ne itse liikunnat. Kolme kertaa sama kävelylenkki miehen kanssa, yhteinen lomailu for the win. Combat kiva, mutta tauon jälkeen raskas. Salitreenailu jees, ja eilen nousi hauiksilla enemmän rautaa kuin hetkeen. Ensi viikolla aion taas hölkätä, sillä unissani jo juoksulenkkeilen. Aurinkoista alkuviikkoa!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Päivän hajatelma

Olen nyt viimeisten päivien aikana saanut nostettua treenipainoja vähän siellä ja täällä, ja mm. hölkännyt sen kuuluisan kilometrini. En siis voi parhaalla tahdollakaan vihata kroppaani, ja tulipa tänään penaa pungertaessani mieleeni ajatus: jos satunnaisella itseinholla saa aikaan tällaisia tuloksia, millaisiahan ne mahtaisivatkaan olla, jos aseena olisikin terve itserakkaus?

 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Lomille lompsis

Ainiin, olihan minulla joku blogikin.

Pt sanoi edellisessä tapaamisessa, että syksyllä voitaisiin kokeilla keskittyä rasvanpolttoon ja lisätä aerobista treeniä, ehkä jopa punttistelun kustannuksella. Tarkoittaen käytännössä sitä, että tekisin kaksi salitreeniä viikossa niinä viikkoina kun ne aikatauluun ilman mielettömiä ponnistuksia mahtuisivat, ja työkuvioiden jne niin vaatiessa korvaisin kaksi punttikertaa yhdellä kahvakuulailulla. Vielä en ole salitreeneistä malttanut luopua, mutta takaraivossa yritän pitää tuon aerobisen lisäämisen, joten maanantaina oli ohjelmassa tunnin crossailu.

Tiistaina ja torstaina kävin lenkillä, ja torstaina innostuin pitkästä aikaa kokeilemaan hölkkäämistä. En ollut ottanut sykevyötä mukaan, joten päätin mennä fiiliksellä, ja juosta niin kauan kunnes kuolen. Kuolemaa ennen vastaan ehti tulla kaupungin keskusta, ja koska en viitsinyt kaiken hälinän keskellä puuskuttaa, maratonilleni tuli mittaa 1,1 kilometriä. Hengästytti kyllä, mutta jäi silti pienoinen polte kokeilla joskus, jaksaisinko kenties pidemmällekin. Eikä se nyt oikeastaan ihan niin kauheaa edes ollut.

Keskiviikon rinta-selkä-päivä oli varsin jees. Vinopenkki- ja pystypunnerruksissa sain käyttää isompia painoja kuin tähän asti, joten pitkästä aikaa (r-s-päivänä) lähdin salilta hihkuen pääni sisällä jeetä. Ylätaljaan tarvitsisi kysyä jotain vinkkejä jossain vaiheessa, kun siinä kehittyminen tuntuu jotenkin tökkivän. Se 50 kiloa nousee kyllä muutaman kerran, mutta painaa niin maan p*rkeleesti.

Ja se tärkein: täällä alkoi lomalomalomaaaaaa. Kolme viikkoa omaehtoista tekemistä ja tekemättömyyttä, ah autuutta! Urhistelun aion ehdottomasti pitää mukana kuvioissa, mutta nauttia myös leivästä ja sirkushuveista:

Käytiin miehen kanssa moikkaamassa tuollaisia kavereita. Hienoja elukoita kuin mitkä <3