Tänään oli siis se odotettu päivä, kun pääsin pitkästä käymään personal trainerin juttusilla. Tapasin saman henkilön jo viime syksynä, jolloin minulle päivitettiin saliohjelmaa. Kävin samaan syssyyn juttelemassa myös ravinnosta, ja saimmekin aikaan jonkinlaisen painonpudotussuunnitelman. Se, mitä en vielä silloin tiennyt oli se, että kilpirauhaslääkitykseni oli totaalisen päin persettä. Eihän siitä laihdutuksesta silloin mitään tule, kun arvot huitelevat ties missä, eikä energia riitä muuhun kuin sohvalla makaamiseen. Kieltämättä olin salaa helpottunut siitä, että pääsin kertomaan tämän kaiken; en siis ollut vain ja ainoastaan laiska.
Nyt katsoimme tavoitteita ja tilannetta uudelleen. Painonpudotushaave ei ole sinänsä muuttunut, mutta rinnalle on tullut paljon muutakin. Kysyttäessä salitreenaamiseen liittyvää tavoitetta vastasin, että olisipa hienoa joskus kyetä punnertamaan tyylipuhtaasti suorin vartaloin. On kuulemma hyvä tavoite; ei liian helppo, mutta toteutettavissa. Sen jälkeen pt puhui leuanvedosta, ja alkoi nauraa kauhistuneen ilmeeni nähdessään. Alkuun kyseistä toimintaa voisi kuulemma harrastaa kevennetysti (huomattavasti kevennettynä, lisäsin itse) erinäisillä apuvälineillä. Epäröintiini sain vastauksen "koskaan ei kannata rajata mitään pois". No okei, ei sitten.
Ja kuten tiesin jo tuonne mennessäni, ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Tämä käynti oli toki maksuton, mutta tiesin jo etukäteen ottavani vastaan lisäapua ja panostavani johonkin pakettiin - kysymysmerkiksi jäi ainoastaan se, kuinka paljon köyhtyisin. Tunnustettava on, että paljon. Päädyin ottamaan 10 kerran paketin, johon kuuluu mm. kehoanalyysi sekä ravinto- ja treeniohjausta. Hinta kuristi kurkkua, mutta saan kuitattua yli puolet veronpalautuksilla ja jää vielä ylikin, ja loput rokotetaan suoraveloituksena kuukausittain, ellen sitten satu voittamaan lotossa ja halua maksaa kaikkea kerralla. Ja no, kaipa sitä voisi rahansa sijoittaa turhempaankin kuin omaan hyvinvointiinsa.
Nyt minulla on siis jonkinlainen taistelusuunnitelma ensi huhtikuulle saakka, uuden saliohjelman saan parin viikon päästä samalla, kun käyn kehoanalyysissa ja annan arvioida ruokapäiväkirjani. Ja kieltämättä on lohdullista ajatella, että joku ns. katsoo perään ja kannustaa esimerkiksi lisäämään painoja. Kallein itselle hankittu joululahja ikinä, mutta jospa se olisi sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti