Himoviikko

Kuten kuvasta näkyy, kulunut viikko oli hitusen erikoislaatuinen. Vajaat 8,5 tuntia treenejä, joka on muutaman bloggarin perussettiä, mutta meikäläiselle ihan tuhottoman paljon. Ja voin kertoa, että kyllä painaa. Takareidet huutavat hoosiannaa, käsiä ei jaksa nostaa ja hartiat ovat voimattomat. Siitä huolimatta fiilis on vallan kohtuullinen, sillä mikään suoritus ei ollut suoritus, vaan lähti halusta liikkua.

En mennyt erinäisistä syistä tällä viikolla ollenkaan töihin, vaan olin sairaslomalla. Ja koska syy ei liittynyt fyysisiin ominaisuuksiin millään tavalla, ajattelin terapoida itseäni sillä parhaalla tavalla jonka osaan. Nou hätä, en ole tullut tai tulossa hulluksi (ainakaan toistaiseksi), mutta perhekuviot alkoivat viime viikon lopulla tuntua niin raskailta, että menetin sekä hymyily- että keskittymiskykyni. Asiakaspalvelutyössä tarvitaan molempia, joten katsoin parhaaksi käydä työterveydessä, josta sainkin oikein tervetulleen huiliajan. On tehnyt ihan äärettömän hyvää saada levätä ja liikkua oman mielen mukaan, ja kieltämättä on sekä opettavaista että jollain tavalla voimaannuttavaa tunnustaa, että minäkään en näköjään jaksa ihan kaikkea. Ja kyllä, aion olla juuri niin rasittava, että jätän kertomatta yksityiskohdat. Todettakoon kuitenkin, että miehen kanssa asiat ovat paremmin kuin hyvin, syntymäperheestä vain kuului huonoja uutisia.

Mitäpäs noista itse urhisteluista osaisi sanoa? Maanantaisen pikahilpaisun lisäksi kunnon lenkkejä tuli tehtyä kaksi, toinen miehen kanssa ja toinen yksin ahdistusta purkaen. Peruscombatit, pumpit ja jamit siihen kylkeen, niihin ei oikeastaan juurikaan lisättävää. Lauantain vaihtelevalla tunnilla oli tällä viikolla funkya, joten syöksyin sinne riemusta kiljuen - niin hurjan erilaista kuin vaikka jam, mutta hien saa irti kyllä sielläkin. Torstaina kävin pt:n juttusilla ja kokeilin muutamaa liikettä, mutta sitä en enää viitsinyt heiaheiaan merkata - sen sijaan tämän päivän kahvakuulailu kyllä ansaitsi paikkansa. Hiki lensi, syke nousi ja voin vain kuvitella, miten monella eri tavalla olen huomenna kipeä.

Sellaista tällä viikolla. Tuli tuossa useammankin kerran mieleen, että jos vaikka voittaisin lotossa enkä joutuisi käymään töissä, viikon liikuntasaldo voisi olla useamminkin tällainen, sen verran mukavalta se tuntui. Taidan kuitenkin pitää huomenna täysin treenivapaan päivän ja olla muinakin päivinä itselleni armollinen, mikäli kinttu ei nouse eikä askel kulje.