Kävin eilen kahden tunnin töissä venkoilun jälkeen toteamassa lääkäritädille, että minusta olisi kohteliaampaa, jos asiakaspalvelija ei aivastelisi asiakkaan päälle tai niistäisi joka välissä. Lääkäritäti oli samaa mieltä, joten saan ihan luvan kanssa huilata vielä huomisenkin päivän. Olen vain äärimmäisen huono sairastaja; tuskastun yhtä aikaa sekä siitä, etten jaksa tehdä mitään, että siitä, etten "saa" tehdä mitään. En millään malttaisi olla paikallani, mutten oikein jaksaisi tehdä mitään muutakaan.
Vaikkei minua tällä hetkellä vaivaa normiflunssaa ja elämäni ensimmäistä silmätulehdusta vakavampi tauti, kiukuttaa silti. Finrexin ja mansikkatee vuotavat jo korvista ulos, ja lisäksi kipeänä on vaikeampi perustella itselleen miksei voisi vähän herkutella - olen kunnostautunut syömällä eilisen ja tämän päivän aikana ämpärillisen Ehrmannin suklaavanukasta. Ei ehkä olisi pitänyt, mutta voin kertoa, että oli hyvää. Noo, jospa sitä ensi viikolla pääsisi taas liikkumaan.
Loppuun on vielä pakko jakaa yhden lempikoomikkoni Youtube-pätkä. Postasin sen kyllä jo edelliseenkin blogiini, mutta video on vaan niin mainio että ansaitsee kaiken hypetyksen. Sami Hedbergiä, olkaatten hövelit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti