Periaatteessahan minulla on tarpeeksi tietoa siitä, miten ja mitä pitäisi syödä ja kuinka usein. Tiedän ruokavalioni hyvät puolet (säännöllisyys, rentous, tumma pasta/riisi) ja olen tietoinen myös kehittämiskohteista (nirsoilu kasvisten suhteen, suklaasyöppöys ja vedenjuonnin väsyys). Miksen sitten ole hoikka pajunvitsa? Niinpä. Olin lapsena pullukka, mutta parikymppisenä näytin vaateripustimelta, söin sitten mitä tahansa ja miten paljon tahansa.
En usko, että kiloilleni löytyy sen suurempaa psykologista syytä, vaikka tunnustankin jossain määrin tunnesyöppöyden oireet (esim. kipeänä tekee mieli lohduttautua herkuilla). Todennäköisesti kyse on ainoastaan siitä, että parikymppisenä ylläpitämäni ruokailu- ja erityisesti herkuttelutottumukset istuvat tiukassa, mutta aineenvaihdunta on iän myötä hidastunut. Osansa lienee myös sillä, että hankin jokunen vuosi sitten auton ja lakkasin kävelemästä joka paikkaan. VIRHE.
Niin, mitäpä sitten yleensä syön? Kokosin tähän postaukseen muutaman kuvan, sillä jokapäiväisiin valokuvasessioihin tai syömisten ylös rustaamiseen minusta ei ole. En myöskään omista talousvaakaa, enkä aio sellaista juuri nyt hankkiakaan. Pointtina on kuitenkin syödä niin että on hyvä fiilis, eikä niin että jokainen suupala on laskettu. (Kokeilin laittaa parin päivän syömiset Kiloklubiin, ja kyllä kai siihenkin hommaan voisi jäädä koukkuun.)
Tyypillinen aamupalani näyttää tältä. Maitoon tehty kaurapuuro, kaksi munanvalkuaista keitettynä, lasi vettä ja vitamiinit (monivitamiini purutablettina, c- ja d-vitamiinit, omega 3 -kapseli). Tällä pärjään kolmesta neljään tuntia.
Ateriavälini on personal trainerin mukaan kohdallaan, syön yleensä 3-4 tunnin välein. Ateriarytmi riippuu paljolti työvuoroistani, 6 tai 7 tunnin päiviin ei kuulu ruokatuntia, vaan on pärjättävä 2 x 12-15 min pausseilla. Kahvia en juo ollenkaan, vaan syön joka tauolla jotain; useimmiten voileivän ja jotain ylläolevasta kuvasta. Sokeroidut jugurtit yritän jättää kauppaan, ja teen parhaani mukaan tuttavuutta luonnonjugurtin kanssa. Tällä hetkellä toimii yhdistelmä jugurtista ja Piltin kuningatarsoseesta.
Ilman lämmintä ruokaa (tai liian pitkillä ateriaväleillä) minusta tulee äkäinen ja tärisevä hermoraunio. Mikäli olen niin onnekkaassa asemassa että työvuoroon kuuluu ruokatunti, syön yleensä sekä töissä että töiden jälkeen kotona. Kasvisten suhteen olen vielä turhan nirso, tämän hetken lemppareita ovat tuorekurkku, paprika ja pakastemaissi, jota voisin syödä määrättömästi. Ruokajuomana yleensä vesi, vichy tai mehu, kuvaan näköjään eksynyt Jaffan uutta stevialla makeutettua sitrushässäkkää.
Maitorahka ja raejuusto kuuluvat mielessäni kategoriaan täysin käsittämättömät elintarvikkeet - eivät niinkään ravintoarvojensa vaan lähinnä makunsa ja koostumuksensa puolesta. Ymmärrän kuitenkin molempien tuoman avun proteiininsaannissa, joten yritän parhaani mukaan opetella myös näihin. Raejuusto on toistaiseksi jäänyt kauppaan (miten sitä pitää syödä että se maistuu muultakin kuin kumilta ja pahalta?), mutta löysin itselleni toimivan yhdistelmän maitorahkasta ja sokeroimattomasta mustikkakeitosta. Nuo kun vatkaa lusikalla tarpeeksi sekaisin ja ennen kaikkea käyttää tarpeeksi mustikkakeittoa, minäkään en pelkää oksennusrefleksiä.
Lopuksi vielä lempi-iltapala niiltä päiviltä, kun lämmin ruoka on syöty töissä jo puoliltapäivin eikä toista viitsi tehdä, ja silti maha kiljuu murkinaa: uunissa tehdyt lämpimät voileivät ruisleivästä, kalkkunaleikkeestä/kinkusta ja juustosta. Ja shame on me, lasi kaakaota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti