Sivut

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Helleuupumus ja lomalöllöt

Ensimmäinen viikko kolmesta lomaa takana. Olenkohan ainut, joka meinaa kärsiä ennenaikaisesta lomanloppumismasennuksesta? Lähestulkoon jokaisella pidemmällä lomapätkällä olen viikon jälkeen ehtinyt ajatella, että voi ei, jo viikko lomasta mennyt. Ajatus kestää aina siihen asti, että ehdin todeta lomaa olevan jäljellä vielä kaksi kertaa sen verran, kuin siihen mennessä on kulunut. Eli nou hätä, vielä kaksi viikkoa pois töistä, jei!

Lomasta huolimatta on tullut seurattua taas vaakaakin, ja olen onnistunut hankkimaan lomakilon. Olisi toki saanut jäädä hankkimatta, mutta ei kuluneen viikon syömistottumuksilla tullut mitenkään yllätyksenä. Ja koska olen päättänyt suhtautua asioihin positiivisemmin, niin iloitsen siitä, ettei niitä kiloja ole tullut useampaa. Pääsyyllisinä kuitenkin pöhötys ja turvotus, jotka todennäköisesti katoavat sitä mukaa, kun maltan siivota ruokapuolta. Josta puheenollen - eilisen ruokalistalla oli possupihviä ja salaattia, mikä on tällaiselle hiilarihiirelle todellinen saavutus. Ja oli vielä hyvää, ja sai vielä mahankin sopivasti täyteen. Joutuu ehkä joskus kokeilemaan uudestaankin.

"Lepopäiviä" tuli viikkoon kolme, mutta liikuntaa silti yli 7,5 tuntia. Lepopäiviä lainausmerkeissä sen takia, että kahtena päivänä teimme täsmäiskut Ikeaan ja miehen kotikonnuille, ja kolmas meni raveissa (hevosia, you know, ei strobovaloja). Liikunnallista toimintaa edellisistä taitaa edustaa korkeintaan säntäily Ikeassa, mutta rankkoja päiviä olivat siitä huolimatta. Autossa istuminen on tunnetusti raskasta, mutta tämän päivän perusteella myös auringonpaisteessa hengailu on sitä - taisi kestää palttiarallaa viitisen tuntia toipua ravireissusta ja paahteesta (rata huikean parin kilometrin päässä), ennen kuin kykenin muodostamaan edes ajatuksen bloggaamisesta.

Ainiin, ne itse liikunnat. Kolme kertaa sama kävelylenkki miehen kanssa, yhteinen lomailu for the win. Combat kiva, mutta tauon jälkeen raskas. Salitreenailu jees, ja eilen nousi hauiksilla enemmän rautaa kuin hetkeen. Ensi viikolla aion taas hölkätä, sillä unissani jo juoksulenkkeilen. Aurinkoista alkuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti