Alkaa epäilyttävästi näyttää siltä, että tykkään crossailusta. Eilen oli ajatuksena tehdä pitkä aerobinen, ja kotoa löytyy tarkoitukseen vallan mainiosti soveltuva kuntopyörä. Vielä jokunen viikko sitten huhkin lähestulkoon kaikki aerobiset pyörällä (joko salilla tai kotona), mutta nyt jo ajatuskin tuntui suorastaan ahdistavan tylsältä. Siispä jätin kotipyöräilyn väliin ja lähdin hiukan väsyneenä ja tylsistyneenä ajelemaan läpi lumipyryn, jotta pääsin salille crossailemaan. Jotain vikaahan minussa täytyy olla, vai mitä?
Kahvakuulan kanssa tuntuu käyvän tälläkin rundilla samoin kuin aina ennenkin; parin treenikerran jälkeen homma alkaa jotenkin maistua puulta. En tiedä mikä siinä on, vempelehän on vallan monipuolinen ja toiminnallinen treeni onnistuu sillä oikein hyvin. Ehkä en vaan tykkää joistain liikkeistä, tai sitten hommassa mättää se, että kukaan ei ole huutamassa vieressä ja komentamassa tekemään lujempaa. Ei kyllä ole salillakaan, joten äh. Mutta jospa tällä kertaa pitäisin hammasta purren ohjelmasta kiinni ja kävisin n. kerta viikkoon kuulaa tempomassa, sillä ei kai se siinä suunnitelmassa turhaankaan ole. Sitäpaitsi, alan jo olla suht tyytyväinen tempauksiini ja turkkilaisiin ylösnousuihini, joten ehkä tämä on vaan alkukankeutta. Toivon ainakin niin.
Pumpissa vaihtui ohjelma. Ei oikeastaan ihan hirveästi sanottavaa siitä vielä, tuntui aika perushutulta. Rintabiisissä edellisen ohjelman painot tuntuivat alkubiisin ajan jotenkin kevyiltä (kiitos salilla tehtyjen smith-vinopenkkien?), mutta harha poistui biisin loppuun mennessä. Tein muutenkin samoilla painoilla kuin mihin edellisessä ohjelmassa jäin, mutta kuten ohjaajakin arveli, todennäköisesti niitä pystyy nostamaan jo suht lyhyen ajan jälkeen.
Pakko tunnustaa, että tulevat pari viikkoa jännittävät vähän. Liikunnat jäävät ns. pakostakin vähemmälle (huumorintajuni ei riitä treenaamiseen silloin, kun työvuoro on tyyliin 11-19), enkä ole mitenkään erityisen lahjakas kieltäytymään jouluhoukutuksista. Mutta no, tapaninpäivän jälkeiselle torstaille on jo varattuna kinkunsulattelu-bodyjam, ja mitäpä se olisi joulun- tai uudenvuoden tienoo ilman lupauksia paremmasta tulevasta. Tuollainen asenne taitaa olla kaikkien laihdutusohjeiden vastaista, mutta ehkä vielä parannun asenneongelmastani. Sitten ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti