Sivut

torstai 8. elokuuta 2013

Spinnimaratoonari

Huomentapäivää! Miten mainiota olikaan aamulla kuunnella ikkunasta kuuluvaa vesisadetta sängyssä makoillen ja ajatella, ettei ole pakko tehdä mitään ja voi laiskotella niin pitkään kuin huvittaa. Käytännössähän nousin ylös klo 8.30 ja olen mm. tiskannut, mutta muuten aamu on suoritettu harvinaisen rauhalliseen tahtiin.

Eilen oli siis se ulkoilmaspinningmaraton, ja kaikkien oletusten ja todennäköisyyksien vastaisesti kaupunkia ei kohdannut ydintuho, luonnonkatastrofi tai edes vesisade. Lämmintä oli 25 astetta ja aurinko paistoi todella lämpimästi, mutta koska Fressin henkilökunta oli kaukonäköisesti kantanut spinnipyörät riviin katoksen alle, valoilmiö muuttui häiritseväksi vasta ihan loppumetreillä.

Kuvitelkaa tähän katos, jonka alla on rivissä 35 spinningpyörää ja niiden päällä yhtä monta polkijaa. Ajatus oli liittää tähän lainakuva Fressin fb-sivuilta, mutta koska en viitsi julkaista kuvaa vieraista ihmisistä lupaa kysymättä, joudutte käyttämään mielikuvitusta.

Maraton kesti kokonaisuudessaan kolme tuntia, sisältäen 30min startin, 45min kuntospinnin, 30min vuoristospinnin, 30min kevytspinnin ja 45min sykespinnin. Tunnit pyörivät nonstoppina, ja pyörän päälle tai päältä sai hypätä myös keskenkaiken. Henkilökunta jakoi vesipulloja ja juomapulloihin urheilujuomajauhetta polkijan niin halutessa, joten huolto pelasi.

Eipä ole ennen näkynyt moisia lukemia mittarissa.

Oma ajatus oli mennä paikalle heti alusta, sillä arvasin tapahtuman olevan melko suosittu enkä halunnut jäädä ilman pyörää. Poishan voisi lähteä sitten, kun siltä tuntuu. Halusin polkea ainakin kolme ensimmäistä pätkää, mutta ilmoitin mukana olleelle kaverille, että mikäli voimia jostain kumman syystä riittäisi vielä neljännenkin jälkeen, sykespinniin jäisin vain kuolleen ruumiini yli. Pitkälle on tultu helmikuusta kun lajin aloitin, mutta aika ei ole silti kullannut muistoja.

Kokonaisuudessaan kokemus oli oikein positiivinen. Hyvä sää, pyörät täynnä ja kaksi ihan huippua ohjaajaa. Oli myös mielenkiintoista katsoa mihin asti oma kroppa taipuu, kun en ole ennen vastaavaa rykäisyä suorittanut. Hiki oli koko ajan, mutta pahin valuminen taisi loppua jossain vuoristospinnin puolivälin tienoilla. Mukavuusalueen raja tuli vastaan kevytspinnin alkumetreillä, kun etureisissä ja jalkapohjissa alkoi tuntua ihan todella pahalta. Viimeinen vartti mentiin puhtaalla sisulla, mutta lusmuilin silti sen verran, että jätin tekemättä puolet vastuksen lisäyksistä ohjaajan kehotuksista huolimatta. Ja ei, sykespinniin en todellakaan jäänyt.

Kotona olo oli kliseisesti ilmaistuna onnellinen mutta väsynyt, ja haukottelu alkoi välittömästi istuttuani alas. Suihkussa jaksoin käydä ja iltapalan vääntää, mutta loppuillan aktiviteetteihin kuului lähinnä tv:n tuijotus sohvalta ja sekin muistutti erehdyttävästi tätä:

 Kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti