Flunssan jälkeen

Ensimmäinen ajatus kuvaa katsoessa: jopas meni tämä viikko poukkoillessa. Harvoin tulee käytyä kolmella ohjatulla tunnilla yhden viikon aikana, mutta en kyllä voi valittaa. Maanantain combat oli taas joku maailman paras asia, ja kahden viikon lentsuilun jälkeen olin lievästi sanottuna liekeissä - yhdessä kohtaa sain kylmiä väreitä vain sen takia, että oli niin jäätävän kivaa. Lihaskuntobiisistä taisinkin avautua joskus aiemmin, on nimittäin rankkaa. Nyt sentään tajusin mitä siinä pitäisi tehdä, ja vaikken vielä rankimpaan versioon kykenekään niin edes kevyemmät luistavat. Kyllä se siitä, vaikka pelkäänkin että ohjelma ehtii vaihtua ennen omien voimieni kasvamista riittävälle tasolle.

Tiistai-iltana selailin jumppalukujärjestystä ja bongasin vapaita paikkoja keskiviikon zumbaan. Ohjaajana lempisetä, jolla on lähestulkoon joka tunnilla ns. patterit väärinpäin. Ei tarvinnut kauan harkita, sillä vaikken zumbasta lajina enää niin kovin sytykään, tiesin ohjaajan pelastavan koko tunnin. Ja niinhän siinä kävikin, en edes muista milloin viimeksi olisin oikeasti tykännyt zumbatunnista. Ennen tunnin alkua olin tosin vähällä vetää hernepellot hengitysteihin, sillä ympärilleni pelmahti kuusi vanhojentanssi-ikäistä tytskää jotka kiljuivat toisilleen ylitseni mm. siitä, kuka on dj:nä jatkoilla. Mulkaisin porukkaa taitavimmalla perkeleen nykynuoriso -katseella minkä osaan, ja siirryin mielenosoituksellisesti puoli metriä sivuun siltä loistavalta paikalta minkä olin ajoissa varannut. Ja joo, tunsin itseni ehkä satavuotiaaksi, mutta tulkaa helkkari soikoon ajoissa jos on pakko tunkea eturiviin. Tana.

Jam oli saman höperön sedän vetämä kuin zumbakin ja peruskivaa, mutta BJ59 nyt vaan tulee jo korvista ulos. Ko. ohjaaja ei ole siis vetänyt jameja tuon ohjelman jälkeen, joten tuuratessa vetää vanhoja. Ajatuksena vanhoissa ei mitään vikaa, mutta tuo kyseinen ohjelma vaan on yksi vähiten lemppareista.

Salimeininkejä tulikin jo avattua edellisessä tekstissä sillä tärkeimmällä pointilla; olen parin kokeilukerran jälkeen ihan hurahtanut jalkaprässiin. Ties mihin koipeni vielä pystyvätkään, jei.

Jaaaaa mitäs muuta. Huomenna ajattelin nolottavan pitkästä aikaa tehdä jotain kahvakuugelilla. Jumppasali näkyy olevan aamun varattu, joten taitaa olla kotitreenin paikka, ellen sitten yön aikana onnistu keksimään jotain itselleni kelpaavaa tekosyytä. Tiistaina mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässäni spinningiin, APUA.